Heinäkuu alkaa kuin kadonnut sukka. Se maistuu salmiakilta helteessä, ja kaatosateessakin naurattaa vain se, miten farkut imevät niin paljon vettä, ettei ne jalassa tahdo jaksaa kävellä. Nämä ovat niitä asioita, joista on mahdollista muistaa itsensä myöhemmin. Ne näyttävät selkeiltä hahmotelmilta, läpikuultavilta mutta kuitenkin tarkkapiirteisiltä. Muistikuvia ei voi kerätä albumiin. Se ajatus nousi esiin kun löysin useita satoja vuosien 1985-1999 välillä ottamiani valokuvia laatikosta. Niiden katseluun ei kyllästy; tiedä vaikka verkottaisin muutaman. Valokuva verkossa puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, paitsi jos muokkaa henkilöiden nimistä anagrammeja. Minusta tulee "Ujo nätti Tom", ja siinäpä onkin kaikki tarpeellinen. Romaanikäsikirjoitukseni muokkaus ei taas edisty. Kesä katoaa kuin vesi veneestä.
Huomasitteko miten ovelien vertausten väliin tämänkertaisin päivitykseni asetin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti