"Poor Queequeg!"Mielenkiintoinen jakso (jonka käänteet ja suuren osan dialogiakin muistin hyvin... olen edelleen vähän epätietoinen miksi joidenkin jaksojen kohdalla näin on, toisten, hyvienkin, ei lainkaan), joka on periaatteessa mitä suoraviivaisin Monster Of The Week, mutta tapausta käsitellään muutamin yllättävin tavoin. Alkupuoli on sitä tavallista: Georgiassa sijaitsevalla järvellä alkaa ihmisiä kadota (ja puoliksi syötyjä ruumiita pulpahdella esiin), ja Mulder on pakkoraahannut Scullyn mukaansa paikan päälle, koska kansanuskomus on sijoittanut kyseiselle järvelle myös Big Blue -nimisen järvihirviön. Ja Scully on joutunut äkkilähdön vuoksi ottamaan mukaan myös koiransa Queequegin (jonka hän sai jaksossa Clyde Bruckman's Final Repose... ja jonka jotenkin muistin olleen enemmänkin kolmoskauden aikana esillä, mutta tämä on poloisen Queequegin isoin ja viimeinen esiintyminen). Puoliväliin asti kaikki sujuukin suht odotetusti. Tapaamme toinen toistaan punaniskaisempia paikallisia, joista iso osa päätyy pikapuoliin monsterin (jota katsojat eivät näe, tietenkään) kitaan, ja sinnehän sitten kohtalokkaana viimeisenä yönä myös urhea Queequeg joutuu. Agentit suuntaavat öiselle järvelle hirviöjahtiin veneellä, haaksirikkoutuvat kivenpahaselle ja Mulderin harhaiseen totuuden etsintään perinjuurin kyllästynyt Scully alkaa tykittää totuuksia partnerilleen.
Rakastan kyseistä kohtausta. Mustuus, sumu ja aaltojen loiske ympäröi agentit. Scully on juuri menettänyt koiransa Mulderin höyrypäiselle hirviöjahdille. Hänen kyllästynyt vastauksensa Mulderin innolle siitä että hirviö on lähellä on jotain mihin katsojakin voi yhtyä: "So what if it was?" Eihän sillä merkitystä ole. Mulder on paikalla vain koska, eikä varmasti ole ennen Scullyn huomiota itsekään pysähtynyt ajattelemaan miksi juuri hänen pitää olla kaikkialla, miksi juuri hänen on kaivettava "totuus" esille asioista kuin asioista, niinkin älyttömistä kuin jonkin suuren eläimen syömät ihmiset syvän etelän suositun kalajärven rannoilla. Dialogi helmeilee kirkkaana ja älykkäänä. Olinpa antamassa isot plussat käsikirjoittaja Kim Newtonille, kunnes netti kertoi, että tuon koko kohtauksen kirjoitti tuossa taannoin kovin ylistämäni Darin Morgan, joka muutenkin paranteli käsistä sieltä täältä. Selittänee sekä Queequegin läsnäolon, että Morganin omasta torakkajaksosta tutut pilvenpolttajat, jotka tällä kertaa hengasivat Georgiassa sammakoita nuollen.
Ei klassikkojakso, mutta valtavasti hyvää materiaalia. Sinisen kuun valaisema metsäkin on näyttävä, mutta pakko myöntää etten missään vaiheessa saanut aivojani nyrjätettyä Georgian reheville mangrovesoille: X-Fileshan kuvattiin Kanadassa, ja kyllä nämä jylhät havumetsät ja lumihuippuvuoret siltä näyttävätkin. Olikohan tuotantotiimissä joku projekti antaa joka osavaltiolle oma jaksonsa, en muuten ymmärrä miksi jaksoa ei ihan yksinkertaisesti sijoitettu pohjoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti