<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

3.12.15

X-Files 3.19: Hell Money 

Mitä sanoinkaan juuri viimeksi näistä etnisistä jaksoista? Otan nyt puheitani vähän takaisin, koska Hell Money käsittelee ei-amerikkalaista kulttuuria oikeastaan ihan tyylillä. San Fransiscon Chinatowniin sijoittuvassa jaksossa pyöritään kiinalaisten maahanmuuttajien omaan eristyneeseen maailmaan muodostuneen julman pelin ympärillä: kulttuuriseen tyhjiöön pudonneet siirtolaiset ovat ajatuneet osaksi arvontaa, jossa pääpalkintona hohtaa iso tukku rahaa - mutta jossa pääpalkinto jää silti jokaiselta saamatta ja osallistujat vain menettävät kauppatavaraksi sopivia sisäelimiään. Pois pelistä ei tietenkään pääse.

On monta syytä siihen miksi tämä jakso onnistui (vaikka myönnän, että kun hyvin muistin tämän ei-niin-erikoisena tapauksena, oli suuri houkutus hypätä suoraan seuraavaan, kun olen kyseistä jaksoa odottanut kuin kuuta nousevaa...). Ehkä parasta tietynlainen luonnollisuus, joka korostui niissä arvontakohtauksissa: saliin oli koottu hirveä määrä extroja, ja kiinankielinen puheensorina, ihmisten eleet, pukeutuminen, mikään ei ollut sitä nolostuttavaa "tunikoita ja shamaanijuomaa"-tasoa kuin millä edellisjakson eteläamerikkalaisia kuvattiin. Ylipäätään kaikki yksin kiinalaisten keskuudessa tapahtuneet kohtaukset käytiin tekstitetysti kiinaksi, mikä lienee nykyisin jo käytäntö jenkki-tv:ssäkin, mutta ei taatusti ollut sitä vielä vuonna 1996, eli plussat siitä; jopa Mark Snow oli inspiroituneempi nyt. Viimeviikkoisten panhuilujen (oh god) tasolle ei vaivuttu, vaan surullinen urkuteema johdatteli agentteja pimeästä tilasta toiseen. Niin tosiaan, pikku hiljaa saisivat alkaa valoja sytytellä tässä sarjassa: oliko koko kolmevarttisen aikana yhtään päiväkohtausta? Ehkä yksi. Loput ajasta mentiin hämärässä, jopa ihmisten asunnoissa oli verhot kiinni ja yksi pieni yölamppu jossain nurkassa. Pöh.

Ei Hell Money siis mikään klassikkojakso ollut, mutta pidin siitä nyt enemmän kuin ennen. Tunnelma toimi, ja jotenkin agentit olivat koko ajan yhtä ulkopuolella kuin katsojakin. He eivät päässeet kulttuurieron muurin läpi, ja vahvana ilmassa leijui se tunne, että kun tapaus päättyy, se ei sittenkään pääty. Että Mulder & Scully saattavat olettaa ratkaisseensa jotain, mutta mikään ei lopulta muutu. Kuten loppukohtaus sitten osoittikin. Toinen pointti: tämä oli yksi niistä harvoista jaksoista, joissa ei ollut mitään yliluonnollisen häivääkään - mikä ei haitannut ollenkaan, paitsi herätti kysymyksen miksi M & S ylipäätään olivat San Fransiscossa juttua tutkimassa? Tämä ei selvinnyt. Ai niin ja lopuksi vielä: olipa pari kovaa vierailevaa näyttelijääkin mukana, Ozista tuttu B. D. Wong juttuun sekaantuneena amerikankiinalaisena poliisina ja ei-vielä-tähti Lucy Liu, joka oli onneton ja arka ja täten kaikkien tähtirooliensa vastakohta.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker