D.P.O. on taas näitä ikonisia jaksoja, kertakaikkisen hyvin muistiin piirtyneitä. Sinällään tarina ei (varsinkaan Marvelin sarjakuvien parissa kasvaneelle) ole kovin omaperäinen: syrjäytynyt teini jolla on selittämätön kyky johtaa sähköä. Siinäpä se oikeastaan... Juoni kulkee oletettua latua alusta loppuun, mutta kyllähän tämän katsoi. Ehkä tämä on kuitenkin niitä jaksoja, jotka ovat jollain tavalla jääneet sinne 90-luvulle. Vuosikymmen näkyy ja varsinkin kuuluu mukavan grunge-voittoisella soundtrackilla; enkä silti tarkoita että D.P.O. olisi jotenkin huonosti ikääntynyt - uskon vain että tämä on ollut paljon coolimpaa nähtävää silloin joskus. Vierailivina staroina ovat tuolloin jo jostain (en kyllä muista enää mistä) varsin tuttu Giovanni Ribisi salamoita kanavoivana luuserina ja vasta myöhemmin pinnalle noussut Jack Black hänen kaverinaan. Kovin 90-lukuista tämäkin. Ja ne kolikkopelit!Tavallaan taattua kamaa siis, mutta vaikea tästä on sanottavaa keksiä. Näppärä kertajakso, mieleenjäävä ja jotenkin sympaattinenkin vaikka loppujen lopuksi hahmot oli piirretty aika köykäisin vedoin. Nämä olivat enempi karikatyyrejä, (huonon) sarjakuvan henkilöitä. Salamaefektit olivat kyllä näyttäviä.
2 kommenttia:
Oho, olisin väittänyt nimihahmon näyttelijäksi Simon Peggiä. Mutta nyt kun Ribisin kuvan näin, muistan itsekin häntä jo D.P.O.:n aikoihin tuttuna naamana pitäneeni, enkä osaa sanoa että mistä. Miehen Wikipedia-artikkelin tv-filmografiassa on kyllä ihan tuttuja sarjoja, mutta satunnaisesiintymisiä enimmäkseen, että ehkä se paikantamisen hankaluus johtuu siitä.
Wonder years oli ainakin sellainen sarja jota seurasin - todennäköisin vaihtoehto sille että Ribisi oli jo tässä X-esiintymisessään "se tyyppi". On häntä tullut kyllä myöhemminkin bongailtua sieltä täältä, mutta aika satunnaisia ovat tainneet nekin kohtaamiset olla.
Lähetä kommentti