Ugh. Onneksi katson näitä jaksoja läppärin näytöltä; ikkunan voi kutistaa postimerkin kokoiseksi jos siltä tuntuu, ja nyt tuntui, usein. Karmeita paiseita poloisiin uhreihinsa aiheuttava tauti alkaa levitä vankilassa, ja sinänsä ymmärrän että tuotantotiimi halusi päästä irrottelemaan efektiensä kanssa, mutta... ei minun teekuppini, kuten sanonta kuuluu. Tämän vuoksi en ikinä katso kauhuleffojakaan. Tiedän että fyysiset efektit ovat vain lateksia ja maalia, mutta jo pelkkä jonkun etovan implikointi etoo. Ja F. Emasculata sisälsi sen verran paljon märkiviä haavoja, ruumiissa ryömiviä toukkia ja kasvoille poksahtelevia paiseita (suoraan sanoen jos jonkun kasvoilla olisi tuollaisia tennispallon kokoisia sykkiviä paiseita kuin tässä jaksossa monella, en tunkisi naamaani kiinni niihin, mutta en eläkään X-File-todellisuudessa, onneksi) että kiintiö nähdä sellaisia on nyt täyttynyt pitkäksi aikaa, kiitos vain.
Juoni sinällään oli napakka ja varsin ripeäotteinen alkaen sademetsästä, päätyen vankilan kautta karkurijahtiin ja onnistuneen jännittyneeseen kliimaksiin linja-autoasemalla. Mulder oli toiminnan mies, Scully jäi karanteeniin tutkimaan tautia, mutta molemmilla oli juonessa oleellinen osuutensa. Tunnelma saavutti paikoitellen tämänkaltaiselle jaksolle epätavallisen paranoidin tason, mistä plussaa - ja lopultahan kaiken takana olikin Yhdysvaltojen suurin lääkefirma eikä hallitus, mikä oli ihan piristävä käänne. Mutta se jäi vähän epäselväksi että mitä tuo kyseinen firma oikeastaan yritti näillä hyönteiskokeiluillaan saavuttaa. No, kuten olen jo aiemmin todennut, ei näihin juoniin kannata niin takertua, go with the flow, man... Loppupuolen kohtaus, jossa säkkeihin pakattuja ruumiita viskottiin polttouuniin oli kyllä sopivan tyly. Siis ihan hyvä jakso, mutta voin kertoa, etten tule katsomaan tätä enää ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti