<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

30.8.15

X-Files 2.12: Aubrey 

Varmaankin yksi epätasaisimmista jaksoista toistaiseksi tämä. Alkupuoli oli lupaava; 1940-luvulla tapahtuneet sarjamurhat alkavat pikkukaupungissa (tietenkin!) toistua samalla kun paikallinen poliisi kokee rajuja näkyjä niistä aiemmista. M & S kiitävät paikalle ja ovat keskellä paitsi kummia murhakuvioita, myös paikallisten poliisien salasuhdetta. Hyviä pointteja: visuaalisesti melkein ylitsevuotavan tyylikäs jakso taas (ohjaaja Rob Bowmania muistan aiemminkin kehuneeni), joskin pimeä. Varsinkin iäkkään keuhkotautisen murhamiehen rähjäinen kotitalo oli upea ollessaan samanaikaisesti sekä maanläheisen kotoinen että kerrassaan kaamea. Kyseistä roolia esittänyt Morgan Woodward oli myös mainio. Näyttelijöistä huomio kiinnittyy tietenkin eniten Terry "John Locke" O'Quinniin, mitäköhän lie Lostin jälkeen mies tehnyt. Itse muistin hänet aina Millenniumista, mutta kyllähän Lost miehen sittemmin leimasi. Aubreyssä rooli on pieni, eikä kovin merkittävä edes.

Kuitenkin vähän puolivälin jälkeen jakson momentti hiipuu ja jotenkin pysähtyykin. DNA-muistissa säilyvät murhanhimoiset taipumukset ovat hyvä idea (eikä erityisen yliluonnollinen nykytietämyksen mukaan - siis en nyt ihan tämän mittakaavan periytymisestä puhu tietenkään), mutta juoni itsessään vaipuu liian kliseiseksi murhaajajahdiksi. Toki kolmen vartin mittapuulla mennään, joten minkäs voi - mutta monet piinaaviksi ja/tai toiminnallisiksi tarkoitetut kohtaukset loppupuolella olivat aika kökköjä ja vähän kömpelöitäkin. Visuaalinen ote säilyi, mutta tarinallinen romahti. Sitäpaitsi Mulderin pitäisi olla kuollut. Mitään syytä siihen että murhaaja pysäytti partaveitseniskun hänen kaulavaltimonsa viereen viime silmänräpäyksellä ei ole. En minä nyt mitä tahansa tuubaa X-Filesiltakaan niele.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker