<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

15.5.15

Joidenkin tavoin 

Jokin aika sitten, olisiko siitä kolme vuotta, olin vähällä lähteä spontaanisti kaverin pyynnöstä seuraksi Tallinnaan. Se sitten kaatui siihen, kun kysyttiin oliko passini voimassa - niin siis mikä? En omista passia, en ole koskaan omistanut, lapsenakaan. Hetken mietin olisinko silloin hankkinut, mutta toisaalta turhaa olisi ollut, koska eipä ole Tallinnaankaan kutsu käynyt toiste. Minulle passi on jotenkin vieras esine. Kun tyttärelleni sellainen hankittiin äitinsä kanssa tehtyä Kanarian matkaa varten pari vuotta sitten, pidin vissiin ensimmäistä kertaa kädessäni passia. Se oli mitä eksoottisin kokemus. Nykyään sellaisen saa kuulemma ärrältä. Ehkä vielä jonain päivänä kiskalla poiketessa napsaisen mukaani.

Tätä ajattelin eilen, kun töissä puhuttiin viisaudenhampaista. Jos ei ole koskaan ollut passia, niin ei ole viisaudenhampaitakaan (älkää etsikö mitään temaattista yhteyttä näiden asioiden välillä). Huojentuneen kateellisena olen kuunnellut melkein kaikkien tarinoita, kuin armeijakertomuksia konsanaan, siitä verenvuodatuksesta ja luunmurskasta, jota kaikki ovat kärsineet hammaslääkärin tuoliin kahlittuna. Minä en. Hampaani ovat vain sitä tavallista saappaantyhmää sorttia jokainen, tai sitten ne viisaat ovat kasvaneet sisäänpäin ja etenevät tätä nykyä jossain hypotalamuksen tienoilla. En pitäisi tätä mahdottomana.

Ja tästä hammaskeskustelusta sitten sikisi tämä kirjoitus: asioita joita minulla ei ole koskaan ollut. Mietin mikä olisi kolmas. Akvaario? No ei ole, mutta... Piilolinssit? Yritin kerran. Tosin sitten tajusin että niin, kihlasormusta ei ole koskaan ollut. Sen verran kyynikoksi olen viime vuosina muuttunut, ettei varmasti ikinä tule olemaankaan. Parisuhteet elävät ja kuolevat; turha kai niitä on koruilla yrittää kaunistaa. Ihminen elää vain kerran, mitä vähemmän katkeruuden kanssa sen elämänsä selvittää, sen parempi. Ylipäätään en ole kovin korullinen ihminen. Omistan yhden: Lanzaroten maskottina toimivan hiilihankoa heiluttava pirulaisen kaulakoruna. Käytän sitä ehkä keskimäärin kerran vuodessa, aina tilanteissa joita jännitän. Siitä on amuletti muodostunut. Ensi tiistaina pistän sen taas kaulaan.


Comments:
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
 
Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker