12.5.15

X-Files 1.12: Beyond the Sea

Huomaan, että vuoden 2006 uusintakierrokseni ei ole edennyt kovin pitkälle - tätäkään jaksoa en muista nähneeni sitten sarjan alkuperäisesityksen. Silti yksi kohtaus tästä on jäänyt elävästi mieleen: Scullyn näky isästään istumassa öisen olohuoneen nojatuolissa, äänettä puhuen. Arkipäiväisyydessään pysäyttävä näky, kaamea. Ja tosiaan tähän ollaan jo tultu; yliluonnollisuuksia ei enää haeta aasinsiltojen kautta, ne ikään kuin vain tapahtuvat päähenkilöille. Varsinainen juoni on kuitenkin muualla, kaksi nuorta on kidnapattu ja Mulder & Scully yrittävät selvittää heidän olinpaikkansa ennen ilmeisen väistämätöntä murhaa. Yksi henkilö tuntuu tietävän jotain, mutta valitettavasti hän on Mulderin aikoinaan kuolemanselliin toimittama hullu - ja kukapa hulluja esittäisi paremmin kuin Brad Dourif, joka muistetaan kymmenistä eksentrikkorooleistaan, allekirjoittanut ennen kaikkea Babylon 5:stä, jossa hän esitti melkein häkellyttävän samankaltaista roolia pari vuotta myöhemmin. Roolisuoritus on tosiaan vahva, ja loppujen lopuksi jaksosta tekee onnistuneen, ettei hahmon väitetty psyykkinen kanavointi lopulta kallistu puoleen tai toiseen. Hän voi näytellä, kuten Mulder uskoo, tai -

Niin tosiaan, tämä jakso tekee sen, mikä kai ennemmin tai myöhemmin oli odotettavissa, ja kääntää agenttien asetelmat päälaelleen. Läheisensä menettänyt Scully haluaa uskoa mahdollisiin viesteihin tuonpuoleisesta, murhaajan ja tämän metodit ennestään tunteva Mulder on skeptikko. Ratkaisu on ilmeinen, mutta toimiva, ja mikäs on toimiessa kun aiemminkin kehumani käsikirjoittakaksikko Morgan & Wong on taas asialla. Ja Scullyn isääkin esittää Twin Peaksistä tuttu Don Davis. Laatutavaraa alusta loppuun.


2 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Hassua: itse muistan Dourifin tästä X-fileestä, mutten B5:stä lainkaan. Piti ihan guuglata kuvia jälkimmäisestä, eikä niistäkään herännyt mitään muistikuvia.

Tuo kuvan kohtaus oli kyllä tosissaan karmiva, hui sentään.

Ugus kirjoitti...

On oikeastaan ollut aika nautinnollista huomata, miten vähillä eleillä X-Fileissä on saatu tehokkaita ja vaikuttavia hetkiä kasaan. Television rajoitteet vielä huomioonottaen.

Itsellä kai tuo B5:n jakso on lähinnä mielessä siksi, että sen olen nähnyt useasti. Ei niitä sarjan oleellisimpia, mutta hyvä yksittäistarina.