Tässä syystalven kuristuksessa alkavat nyrpyttää sellaisetkin seikat jotka kenties ihmisystävällisempänä vuodenaikana ohittuisivat olankohautuksin. Tai sitten eivät, mistä minä tiedän. Se nyt kuitenkin pistää otsasuonta vinoon, että:
1) Kun tähän rupukaupunkiin sitten vihdoin saatiin se hieno uusi kirjasto, joka nyt tänä syksynä avautui kaikessa kukkeudessaan kun puoliteholla ensin toimi aikansa, niin mikä siinä on että asiakkaitten elämä piti siinä samalla tehdä hankalaksi? Tarkoitan nyt niitä palautusautomaatteja. On se - - ennen vanhaan se toimi niin että kun palautti x potenssiin n kirjaa kirjastoon ne saattoi lyödä tiskiin pinona, jonka jälkeen virkailija ne sitten koneelle piippasi palautetuksi. Oli muuten siihen aikaan hänen työtään, sen virkailijan, se piippaus. ("Mitäpä teet työksesi?" "No, piippailen...") Aika joka tähän toimitukseen kirjaston käyttäjältä kului oli seknunneissa laskettavissa.
No nyt on nämä automaatit sitten. Niihin pitää työntää kirja yksi kerrallaan juuri oikein päin. Siinäpä sitten odottelee yksilö kun automaatin liukuhihna heräilee ja alkaa niellä opusta sisuksiinsa. Kirja katoaa. Tulee hetken kuluttua takaisin, koska oli asteen tai pari vinossa liukuhihnan lukupäähän nähden. Asiakas asettaa sen uudelleen, odottaa, kone tunnistaa kirjan ja ilmoittaa sen nimen näyttöruudulla, tiedä sitten siihenkään syytä, kai se joillekin tulee yllätyksenä mitä sattuu kotoaan kirjastoon kantamaan. Tässä vaiheessa asiakas mielellään laittaisi sen seuraavan kirjan hihnalle. Mutta ehei; on odotettava että näyttöruudun punainen valo vaihtuu vihreäksi. Ja sen se tekee viipyillen autuaasti kuin parhain viini. Kun valo vaihtuu, hihna pysähtyy. Seuraavan kirjan voi asettaa, hihna käynnistyilee, nielaisee hitaasti kirjan, ehkä hyvällä tuurilla hyväksyy sen ensi yrittämällä, mikä sentään keskimäärin joka neljäs kerta tapahtuukin.
Toisen kirjan kohdalla on aikaa kulunut noin viisinkertaisesti se mikä ennen kului koko palautustoimitukseen kaikkiaan. Ymmärrän että kirjastovirkailijalta vapautuu näin aikaa muuhun tarpeelliseen (eikä älähdetä siellä - minä olen ollut kirjastossa vuosikaudet töissä nuorempana ja tiedän että siellä tehdään muutakin kuin luetaan kirjoja. Itse muunmuassa opin juomaan kahvia) mutta kun hän sen palautustoiminnan teki, hän sai siitä palkkaa. Asiakas ei saa. Ja aikaa kuluu, kuluu, kuluu, hermo menee, menee, menee ja lopulta sitä mieluummin on vaan palauttamatta niitä kirjoja. Pinot kasvavat kotona, aina niitä vain uusii tietokoneelta, viides uusintakerta on viimeinen, sitten on keksittävä jotain, ehkä vain dumppaan ne kirjat nimettömässä paperikassissa kirjaston oven taakse ei mut näkeväthän ne koneelta kuka ne on lainannut ahistaa ahistaa
2) Jotkut viitsivät nillittää käsiaseiden tarpeellisuudesta ampumaurheilijoille. Hankkikaa harrastus johon ei käytetä tappamiseen suunniteltuja välineitä ja lakatkaa vinkumasta.
4 kommenttia:
teidän kaupungin kirjaston olisi pitänyt ottaa mallia meidän kaupungin kirjaston palautusatomaateista. ne toimivat aina. paitsi että kyllä niillekin joskus muodostuu ikävä jono, joka ärsyttää.
minua ärsyttää kun ihmiset kuvittelevat, että sallimmalla harrastajille tarkkuusammunta-aseet pitäisi samalla sallia kaikille suomalaisille määrätön määrä aseita, joilla tappaa ketä huvittaa. (mutta olet kyllä oikeassakin.)
hahaa!
kaiken, laillasi havaitsemani, palautusautomaattien aiheuttaman päänvaivan korvaa kaunokirjapuolen lainausautomaattien toimivuus eikä edes se, vaan jo yksistään se ääni, minkä ne pitää. kun lainaa.
joka on piippauksesta kaukana. se ääni.
JA, kun oikein, oikein villiä kokemusta halajaa, lainaa opuksensa lastenpuolen robotilla, joka sen samaisen vinkauksen päälle nauraa röhöttää & pelottelee kuin tässä tulee hirveä rölli konsanaan.
otan asiakseni informoida vielä, että tuossa kommenttiosion sanavahvistuksen merkkijonossa seisoo tällä hetkellä "dillep", eli dille P, vaikka en havaitse yhdenkään kolmesta (+ sukunimi eli neljästä) nimestäni alkavan, päättyvän tai sisältävän p-kirjainta. olen peetön, aivan.
Kiitoksia kommentista Queen, (exme myös, mutta siihen ei ollut mitään lisättävää) etenkin siksi että nyt tajusin sinun kadonneen aikoja sitten blogilistasuosikeistani. Et päivittänyt bloginvaihdostasi sinne, mistä johtuen minunlaiseni reikäpäiset lukijat kadottivat seurantasi. Korjannetko asian?
Hah, erityisen hauskaa:
kuinkas sattuikaan, toteutin toiveesi/-ni vain hitusta ennen toiveen ääneenlausumistasi. Olipas sattuma.
Mutta mikäli ymmärrän blogilistasta mittän, lie asia ainakin osakseen korjattu.
Lähetä kommentti