Muisti, sen toiminta: aloin harkita vajavuuksieni lanseeraamista hyötykäyttöön kun taas kerran sain puolilaiskasti hymyillen todeta että tähän tämä valmistuminen ehkä jää, enkä toki ollut ainoa hupaisasti pessimistinen, se kuuluu humanisteilla joltisestikin asiaan. Ja vakuutuin lauantai-iltana käydyn dialogin keskeltä varsinkin tästä lauseparista:
"Kuule, sinä kun olet hermeneutikko, niin -"
"Minä olen kyllä posthermeneutikko."
Minkä saatoin muistaa väärin, tai värittää, tai joka tapauksessa säpsähdin hereille niillä main kun normaalit palaavat baarista, henki ei kulkenut ja erään järjettömän hetken uskoin kiskoneeni nieluuni puoli peittoa, silmissä säkenöi, sitten kiskaisin sisään yön lämpöä, ilmaa. Nyt sattuu kun niistää; kuin joku kiskoisi ruostunutta rautalankaa poskionteloissa. Kuumetta? Ei kai. Monesko flunssa tänä vuonna? Kolmas, kiitos kysymästä, ja joka kerta putoan kuin kivi. Huomiseksi olisi kiva rämpiä esiin. Ulkona on täyskevät, ja minä muistan sen kesän kun kolmenkympin helteessä värisin sinisenä vilusta kuumeessa, ehkä elämäni viimeinen kuume, ei minulle ole vuosiin enää kunnolla ollut.
Elämässä on paljon kaikkea ja kevät kevät kevät.
3 kommenttia:
Hei ei sitä pieni ihminen millään pysty muistamaan, kuka on post ja kuka radikaalisti myöhäinen :)
Eipä toki, enkä sitä vaadikaan, vähiten itseltäni. Kommenttisi tosin nyt kirvoitti minua: haluan ehdottomasti perustaa postmyöhäisen humanismin koulukunnan. Tervetuloa kerhoon!
Kiitos, kiitos, todella mielelläni olen postmyöhäinen humanisti jälkimodernin elämän murroksessa.
Lähetä kommentti