Valoon, ihanaksi

"Sir?"
...
"Anteeksi? Sir?"
"Hrkrhmm."
"Olen hirveän pahoillani, Sir, että joudun herättämään teidät, mutta fiktiogeneraattorissa, hm, siinä näyttäisi olevan jonkinlainen, tuota, ongelma."
"Ongelma? Mikä ihmeen -"
"Niin, Sir, se savuttaa aika tavalla. On savuttanut pian, ohoh, puolisen tuntia."
"Ehm. Huh. No, lähdetäänpä katsomaan."

Iltapäivän aurinko sai käytävien ikkunat kultaisiksi kun he kulkivat peräkanaa rakennuksen siivestä seuraavaan, kerroksesta toiseen ja kolmanteen, ylös ja alas pitkiä portaita ja minkään häiritsemättä siniset silkkiset kukat jatkoivat puutarhassa kukintaansa.

Jokin rakoili.

"Sir?"
"Ah, anteeksi."
"Sir, minusta meidän on tosiaan syytä jatkaa matkaa, en halua millään muotoa hoputtaa, mutta -"
"Aivan, olen pahoillani, tämä ruho vain näytti niin houkuttelevalta, huomasithan sinä miten rasva tuoksui tässä vartaan äärellä. Minun oli aivan pakko haukata palanen ja sitten teki mieli seuraavaa, kyllähän sinä tiedät."
"Sir, teidän ei todellakaan tarvitse selittää minulle mitään. Minä vain huomautan että fiktiogeneraattori saattaa minä hetkenä tahansa."
"Niin?"
"En totta puhuen tiedä mitä se saattaa tehdä."

Puutarhassa satoi leijonia kun he astuivat ulos. Savu nousi pihan toiselta laidalta, pienestä savimajasta, jonka seinät kiiltelivät lasitettua sinistä aina kun niihin ei katsonut.

"Meidän on pidettävä kiirettä, hyvä jumala, mikset sanonut että savu on noin sankkaa, noin mustaa? Hyvä jumala! Tämä on todella huono juttu! NYT LIIKETTÄ! JUOSTEN!"
"Sir, voi ei..."
"Nyt en aivan -"
"Teidän kasvonne, sir..."
"Mikä niissä - - Voi luoja, voi luoja..."
"Älkää koskeko niihin, Sir, ehkä ne on mahdollista korjata, te olitte oikeassa, meidän on juostava, näettehän että koko maja kipinöi, ikkunoista lyövät jo liekit ja -"
"ÄITI! ÄITI!"
"Sir, rauhoittukaa -"
"Missä minun äitini on? Minulla on hirveä ikävä minun -"

Suuri salama löi poikki taivaan ja pysähtyi repeämäksi, joka sinimustaan pintaan piirryttyään alkoi laajeta. Se kuulosti kynsiltä liitutaulussa, fiktiogeneraattori oli kaikkialla eikä missään. Sen savu nousi kaikesta olevasta nyt, ilma liikkui ilman tuulta, puut kuolivat.

"Täällä on niin pimeää, minulla on niin kova ikävä."
"Halatkaa minua, Sir, ehkä tämä kaikki menee vielä pois."
"Halaa. Sattuu."