Sitä kutsutaan jouluksi, ja sen varjolla saadaan surutta tuhlata luonnonvaroja, aikaa, inhimillistä kapasiteettia ja terveyttä. Ei siitä sen kummempaa, kunpa pian olisi maailman viimeinen joulu. Nelonen sentään oli ymmärtänyt asian ytimen; joulupäivänä lähetetyssä Kylmä rinki -sarjan jaksossa oli kohtaus, jossa lapseen sekaantumisesta vankeutuun tuomittu pappi ristiinnaulittiin vankilan liikuntasalin lattiaan. Tästä kuvasta siirryttiin mainostauolle, ja ruudulle ilmestyi Nelosen joulumainosteksti: "Toivon kaikille oikein ihanaa joulua". Minulla on usein samanlainen olo, vaikka glögi onkin kyllä hyvää.
Miksen tekisikään kuten Jaakob, ja luettelisi tänä vuonna hankkimaani musiikkia. Seuraavat teokset etsiytyivät vuoden 2006 aikana kivaa levykokoelmaani kaunistamaan:
The Beatles: Abbey road
The Beatles: Love
Kate Bush: The Kick inside
Nick Cave & The Bad Seeds: The Boatman's call
Elbow: Asleep in the back
Guns n' Roses: Use your illusion II
George Harrison: All things must pass
Kill Bill vol.1 Original soundtrack
Kill Bill vol.2 Original soundtrack
Led Zeppelin: Houses of the holy
Juice Leskinen & Coitus int.: Juice Leskinen & Coitus int.
Rättö ja Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi
Suomen talvisota 1939-1940: Underground-rock
Sydän, sydän: Auto
Tanita Tikaram: The Sweet keeper
Tool: 10.000 days
Kaukana ovat ne ajat kun ostin 60-70 levyä vuodessa, mutta toisaalta olin silloin työssäkäyvä maalaispoika, joka eleli vanhempien nurkissa ja rassaili vapaa-aikanaan autoaan pihassa. Kymmenen vuotta myöhemmin olen opiskeleva kaupunkilainen, ehkä joku mieltäisi minut perheelliseksikin (en itse osaa, vielä), ja minulla on tyylikkäämmät silmälasit kuin silloin ja ohenevat hiukset. Sitä tajuaa tulleensa vanhaksi, kun huomaa että vaikka kaikki serkut (minulla on paljon serkkuja) ovatkin ikuisesti muistikuvissa jääneet juuri sellaisiksi teineiksi, joina he mummolassa hengailivat aina kesäisin, niin niistä osa on jo täyttänyt neljäkymmentä. Äh.
Vuoden aikana luin seuraavat kirjat:
Paul Auster: Oracle Night
Jorge Luis Borges: Labyrinths
Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen juttuja
Jonathan Carroll: Naurujen maa
Ray Coleman: John Lennon
Kirsti Ellilä: Iiris
Kirsti Ellilä: Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin
Will Ferguson: Onni
John Fowles: Jumalten naamiot
Katarina Haavio & Satu Koskimies: 50-luvun tytöt & 50-luvun teinit *
Jarl Hellemann: Kirjalliset liikemiehet
Adam Hochschild: Kuningas Leopoldin haamu
Kari Hotakainen: Klassikko
Annika Idström: Luonnollinen ravinto
Stephen King: Musta torni I-IV *
Stephen King: Musta torni V-VI
Rosa Liksom: Bamalama
Barry Miles: Paul McCartney: Eilinen
Walter M. Miller, Jr: Viimeinen kiitoshymni
Abo Rasul: Macht und Rebel
Dan Rhodes: Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta
Salman Rushdie: Maa hänen jalkojensa alla
Juha Seppälä: Lähtösavut
Juha Seppälä: Silta
Johanna Sinisalo: Lasisilmä
Jouko Turkka: Aiheita
Francis Wheen: Kuinka humpuuki valloitti maailman
Tähdellä merkityt uusintaluentoja vanhoista suosikeista. Jätin listasta pois kaiken tuhoon tuomittuun graduuni liittyvän sekä pari niin noloa kirjaa ettei niiden nimiä kyennyt kirjoittamaan tähän. Ehdin lukea enemmän kuin parina viime vuonna, mikä on oikeastaan outoa. Hirmu hyviä kirjoja vielä melkein kaikki noista.
Kun olisi muutakin ehtinyt. Siirryn kiikkustuoliini, luita kolottaa.
4 kommenttia:
en saa tänne kommentteja läpi, koska olen (ruoja) mennyt vaihtamaan uuteen Bloggeriin!
olisin vain kommentoinu että olis hyvä idea myös listata vuoden aikana ostettuja kirjoja, jos niitä olis listannu jonnekin vuoden aikana... TUOTEtan oman lukulistani tänään.
Olisi kyllä hyvä idea se, mutta jotenkin vanhan tottumuksen mukaan kirjaan vuoden mittaan ylös vain hankitut levyt. Kirjoja olisi tänä vuonna ollut jopa enemmän, mutta miten niitä enää muistaa.
Itse pysyn uudesta Bloggerista niin kaukana kuin mahdollista, varmuuden vuoksi.
Niinpä tietenkin, heti kun minä olin lakannut seuraamasta Ozin tapahtumia, siellä tapahtuu mojovia. No, ei tuokaan toisaalta kyllä tuonut muutosta siihen, siinä jo hyvän aikaa vallinneeseen ja minusta huonoon trendiin, jossa vakiohahmoista kukaan ei kuole, vaan kuolevat esitellään häthätää vain vähän ennen kuin ne saavat surmansa.
Se on tätä sarjan alkupuoliskon kitsastelua vielä. Mitä pidempään edetään, sitä tiuhemmin viikate heiluu. En kai pahasti spoilaa jos sanon että viimeiseen jaksoon mennessä on aniharva vakiohenkilöistäkään enää elävien kirjoissa? Kyllä heitäkin alkaa pikkuhiljaa matkan varrelle tippua.
Lähetä kommentti