10.7.06

Tanz der Lemminge

Turussa tavattiin hirvi. Se on edennyt Helsingin sanomien nettijutun mukaan hirmuisen matkan, uinut jokea vastavirtaan kilometrin, käynyt kaupungin itärajalla ja palannut tulosuuntaansa läntisiin kaupunginosiin vain kuollakseen pois. Ehkä sen lihat ja luut myytiin halukkaille, sen luista tehtiin matkamuistoja, joita halukkaat voivat ostaa Hansakorttelin korkealle hinnoitelluista antihyödykemyymälöistä, ehkä sen kulkemaa reittiä aletaan ensi kesänä markkinoida "Hirvi-turneena", sen kautta voi elää kaupungin viimeisen villin eläimen viimeiset jännittävät hetket. Ehkä Aku Louhimies ohjaa tapauksesta elokuvan, hirveä näyttelee varmasti Martti Suosalo. Magyar Posse voisi säveltää elokuvaan musiikin. Ehkä hirven matka ikuistetaan muropakettien kylkeen, kristalliesineisiin, Nelosen mainostaukotunnuksiin, t-paitoihin, mukeihin, patsaaksi sen kuolinpaikalle Suikkilaan. Ehkä tapaus liitetään oppikirjoihin. Se sopisi ainakin biologian, maantiedon, äidinkielen ja uskonnon kirjoihin. Kehittyneemmät voisivat tutustua tapauksen kautta myös filosofiaan; meissä kaikissa asuu suuri ja levoton hirvi. En haluaisi nähdä aiheesta kirjoitettavan aivan mitä tahansa. Olisi tärkeää perustaa komitea, joka valvoisi hirvestä kirjoitettuja tekstejä. En haluaisi lapseni lukevan koulukirjasta tapauksen virheellistä toisintoa. Haluaisin lasten kaikkina tulevina aikoina ymmärtävän, ettei näin olisi pitänyt käydä. Meidän tulisi hirven kuoleman vuosipäivinä syöksyä massoittain kuolemaamme siltä samalta parkkitasanteelta kuin hirvi. Meidän tulisi syntyä uudelleen parempina kuin mitä aiemmin olimme. Kohtaisimme hirven kirkkaassa valkoisessa valossa. Sen silmät kyyneltyisivät sen nähdessä mitä sen muiston vuoksi teimme. Meidän pitäisi osoittaa sille, ettei se kuollut turhaan. Ettei kukaan meistä kuole turhaan tällä puolen valkoisen valon, aamen.

2 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä katsoin eräänä krapula-aamuna keittiöni ikkunasta ja pihassa oli hirvi joka katsoi takaisin. Tämä tapahtui Puistomäessä. Siitäkin kohtaamisesta jäi elämänmittaiset jäljet, siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Ugus kirjoitti...

Niin ja minä en edes itse kohdannut tuota! Miten sitten olisikaan käynyt. Oikeastaan en ole nähnyt hirveä koskaan kovin läheltä, vain tien yli loikkivia autosta katsellut.