On mahdollista että seinät aaltoilevat kuin hiljalleen liplattelevan rantaveden alla, tai ehkä olen vain nukkunut liian vähän. Herätys kello 4.30, ei mistään erityisestä syystä, ehkä aivot vain eivät jaksaneet levätä enää. Sellaista sattuu kun on ajateltavaa ja tehtävää. Uni oli mielipuolinen hybridi Iain Banksin romaania, todelliseksi heittäytynyttä tietokonepeliä, sotaa, silkkaa ahdistusta ja villin itsetietoista paranoiaa. Piti nousta kirjoittamaan se muistiin.
Vieläköhän ihmiset seitsemältä nukkuvat? Tekisi mieli alkaa tampata mattoa parvekkeella. Ehkä vain imuroin. Hermot lievästi pinnassa.
Jani kirjoitti tavanneensa bloggaajatoverin. Tuntuu suurelta askeleelta tavata joku sellainen, jonka tuntee vain kirjoitetun sanan kautta, ei sillä etteikö ajatus kiehtoisi. Enkä nyt tarkoita mitään joukkotapaamisia, joita kovasti nykyisin järjestetään. Olen aivan liian epäsosiaalinen osallistuakseni koskaan moiseen, mutta soolona olisi kiva joskus jotakuta nähdä. Toistaiseksi olen tavannut vasta yhden bloggaajan. Kun tutustuu toiseen ensin kirjoitetun kautta, on myöhemmin tutustuttava uudelleen, ellei halua lopun ikäänsä kommunikoida kirjoittaen. Ehkä siksi kynnys kohdata muita toistaiseksi vain tekstinä näytöllä tavattuja ihmisiä on suuri. No, vapun jälkeen muutamme tämän ainoan tavatun kanssa yhteiseen uuteen osoitteeseen asumaan. Siinä mielessä ehkä hyvä, että olen tavannut vain yhden bloggaajan.
Muutto. Minä olen tosissani uskonut omistavani vähän tavaraa, varsinkin sitä ajatellen, että jouduin ihan vain tilanpuutteen takia luopumaan ainakin pakettiautollisesta omaisuutta muuttaessani tähän kopperoon puolitoista vuotta sitten. Ja nyt sitä on, ja sitä on, ja sitä on. Missä se kaikki on majaillut? Kun ottaa huomioon täydellisen säilytystilattomuuden, on häkellyttävää, että onnistun silti kaivamaan jostakin limbosta esiin toistaiseksi 21 pahvilaatikollista tavaraa, ja lisää löytyy. Onko seinässä reikä? Olenko pakannut jo ainakin kahden naapurinkin tavarat? Mistä nämä stringit tulivat?
Tekisi mieli levätä yhtään mitään tekemättä koko päivä, mutta vielä pitää pakata. Ja siivota. Ja pak
at
a
j
6 kommenttia:
Kas kas! Onnittelut tämän mukavan yhteytymistapahtuman johdosta.
Muistahan pakata ne stringitkin. Pitäähän sulla olla jotain mihin pukeutua hellepäiviksi biitsille.
Heh, alkoi naurattaa, kun luin tuota "onneksi olen tavannut vain yhden bloggaajan" ja ajattelin, miten kommuuni voisi syntyä :)
Onnittelut yhteiseen jääkaappielämään!
Jopas jotakin. Onnea ja menestystä!
Mahdoitko tulla vastaan tässä jokunen ilta sitten, Portsassa? Meinaan, että sitten ollaan melkein tavattu.. Oli jo iltapimeä, vastaantulija kovasti näköisesi. Mulla mukana kaksi koiraa ja Mies.
Kiitos teille kaikille. Elämä muuttuu...
Misu, siitä on kyllä useampi kuukausi kun olen viimeksi Portsassa käynyt. Taisit nähdä sen saman henkilön kuin Mea taannoin. Muut tapaavat Turussa liikkuvan kaksoisolentoni (tai ehkä minä olenkin hänen kaksoisolentonsa!) mutta itse en. Pelottavaa.
Onneksi olkoon ja! Muuttaminen on aina omituinen sekoitelma perverssiä riemua sekä onnetonta tuskaa siitä, että taas täytyy syrkkiä kaikki roinat ja kamppeet laatikoihin ja pussukoihin ja vielä muka jaksaa raijata paikasta toiseen. HUOH. Kyllä muuttaminen silloin 5 kk raskaana oli aika koitos..
Lähetä kommentti