No heh heh, en sentään tosissani aio lähteä tälle linjalle.
Jos minulle olisi joku vuosia sitten kertonut, että noin kolmikymppisenä viettäisin kahden suht samanikäisen ystäväni kanssa joulukuisen maanantain iltaa Citymarketin leluosastolla tökkien Furbya mahaan ja nauraen aina kun sen ilme muuttuu surulliseksi kun yksi meistä vastaa selkeästi ja äänekkäästi lausuen "NO!" sen "You happy see me?" -kysymyksiin, olisin uskonut joka sanan. Ostosparatiiseissa on kummallista ja aina hauskaa etenkin jos on sopivasti väsähtänyt jo valmiiksi. Hysteria leviää kuin rasva tapettiin. Ostin Länsikeskuksen Hong Kongista valokuva-albumin, jonka kannessa on oudohkoja kuvia lehmistä, ja kun sanon "oudohkoja", tarkoitan sanaa "outo" monikkomuodossa, jonka keskelle on lisätty määritystä lieventävä kirjainyhdistelmä "hko".
Minulla on nyt rahaa tuhlattavaksi. Portin novellikilpailussa toistin viimekertaisen menestykseni (vuonna 2004 en ehtinyt ahdistukseltani ottaa osaa kilpailuun) ja saavutin kunniamaininnan ja rahaa. Totta puhuen olin odottanut tekstiltäni parempaakin sijoittumista, mutta ehkä se vain ei ollut tarpeeksi scifi. Eihän minulla ole hajuakaan mitä scifi on. Joka tapauksessa päätin heti tämän kuullessani, että kun nyt olen rikas, suoritan elämäni ensimmäisen dvd-hankinnan. Minkäkö? Minkä muunkaan kuin Twin Peaksin ykköskauden; minunlaiseni ihminen ei tarvitse muuta. Ei haittaisi vaikka se jäisi myös viimeiseksi dvd-hankinnakseni, ellen sitten joskus ilmestyvää kakkoskautta myös hankkisi. Paitsi että kuten niin monet muut, ei tämäkään suunnitelmani toteutunut. Eilinen shoppauskierre pakotti minut leffakaupan alelaarin ääreen ja mukaan tarttui kolmella eurolla Peter Jacksonin Forgotten Silver, joka on kiinnostanut siitä asti kun siitä ensi kerran kuulin joskus vuonna kirveenvartta, päivää. Peaks-boksi saa silti olla henkinen dvd-avaukseni, koska keksin sen aiemmin vaikken olekaan vielä ehtinyt ostaa kun eivät Stokkalta myyneet vaikka kinusin. No jos huomenna.
Maallisen omaisuuteni hurmaamana ostin myös musiikkia; CMX:n toissavuotinen kovasti kehuttu Aion löytyi käytettynä melko halvalla. Musiikki oli hyvää, kuten olin kuvitellutkin, mutta tämä levy todisti sen mitä pelkäsinkin. Vaikka yhtye ylittäisi itsensä ja kaikki muutkin ylitettävissä olevat studiossa, en koskaan opi sietämään Yrjänän pseudofilosofisia "mä teen vähän runoutta" -tekstejä. Hirveää tuubaa. Tämä on toinen CMX-levy jonka omistan, ja sai jäädä viimeiseksi.
Anteeksi että postauksen sävy muuttui hiljalleen katkerammaksi.
Sunnuntaina sain puhelimitse ikäviä uutisia ja yritän kätkeä niiden aiheuttamaa oloa tähän.
6 kommenttia:
Onnea kilpailumenestyksen johdosta ja Twin Peaks on kyllä hyvä sarja.
otan mielelläni sen CMX:n vastaan joululahjana :)!
(jouluaattoon on 10 päivää, enkä ole vielä ehtinyt ahdistua. tämä on hyvä merkki.)
Kiitos, Kirsti. Twin Peaks -boksi on nyt koneen vieressä pöydällä. Niin hieno jo ulospäin ettei koskea uskalla ettei pilaisi.
exme, ei kandekaan ahdistua. Ei se kannata enää tässä iässä. Ja jäät valitettavasti ilman Aionia, se on oikeasti aivan mainio levy niin kauan kun ei kuuntele tekstejä.
Ehkä munkin pitäisi palkita itseni opintokokonaisuuden suorittamisen kunniaksi :) Tai no, ostinhan mä pari levyä mut niitä ei lasketa.
Toivottavasti Twin Peaks ilahduttaa päivääsi (mä voin lainata kynttilöitä :)) eikä pahat ajatukset vie liian syvälle pimeyteen.
Onnea! En olekaan lukenut Porttia vuosiin, pitäisiköhän taas aloittaa.
Kiitti kiitti, Misu. Kyllä Porttia kannattaa lukea. (kannattaisi minunkin paljon nykyistä enemmän) Sitä lukiessa tukee sekä suomalaista pienlehtiperinnettä että novellistiikkaa. Ja tieteiskirjallisuutta tietty, mitä onkaan.
Cordelia, mulla on kynttilät omasta takaa. Heh heh, tätä et olisi uskonut.
Lähetä kommentti