Kuluneen vuorokauden aikana olen soittanut kolmeen eri paikkaan, jossa automaatit ja jonotustoiminnot ovat arkipäivää. Näistä kokemuksistani voisin kirjoittaa kirjan, jota myytäisiin juoksuhaudantiemäisesti, jonka elokuvaoikeudet Markus Selin ostaisi, josta tehtäisiin irrallisilla seksikohtauksilla varustettu elokuva jota kriitikot haukkuisivat, jonka otsikolla varustettu soundtrack-levy tulisi pian kauppoihin (Killer olisi tehnyt siihen radiohitin) vailla mitään yhteyttä itse kirjaan.
En kirjoita teosta. Sen sijaan kirjoitan hauskan pienen pakinankaltaisen tänne verkkoon. Ensimmäinen kohteeni oli Saunalahti. Espoon alueella sattuneen massiivisen sähkökatkon vuoksi linjat olivat tukossa, mutta ei se mitään, pelailin odotellessani Tetristä, ja keskityin kuuntelemaan tasaisin välein toistuvaa nauhoitusta, jonka lukijaksi lieni pakotettu kaikkeen siis niinku vitun kyllästyny murrosikäinen tyttö, joka jauhoi purkkaa ja haistatti kaikelle paskan. Häneltä se ainakin kuulosti; mielenkiintoista oli myös suomenkielisten ja erikielisten toisistaan poikkeava kohtelu. Kun minulle jonotustiedotteessa todettiin tylysti "odota hetki", saivat englanninkieliset kuullakseen "we will answer your call as soon as possible". Tai saattoi tämä tietysti tarkoittaa sitäkin, että ulkomaanelävät ovat etusijalla palveluissa, mutta mistä hitosta ne tietävät minkä kielinen ihminen soittaa? Ihmeitä täynnä tämä maailma.
YTHS oli vuorossa sittemmin. Puhelin soi ensin monta kertaa normaalisti, sitten mieleeni tuli Simpsonien jakso Kamp Krusty. (ne jotka muistavat, ymmärtävät) Heleä ja reipas naisääni kertoi yhtäkkiä kaikkien linjojen olevan käytössä, mutta jatkoi sitten: "Olette jonossa sijalla [/slash!] [ääni vaihtuu huomattavasti matalammaksi kolkoksi naisääneksi] yksi. [/slash!] [alkuperäinen reipas puhuja palaa] Olkaa hyvä ja odottakaa!" Olipa absurdia. Puhelin soi jälleen kerran ja siihen vastattiin. Miksi tämä tyylikkäästi editoitu tiedotus oli katsottu aiheelliseksi minun kuultavakseni saattaa, kun puhelimen olisi vain voinut antaa rauhassa soida, sitä en tiedä. Toisaalta eipä haluamani asianikaan hoitunut alkuunkaan, joten se siitä.
Kolmantena ja viimeisenä kohteenani Auria, entinen Turun puhelin. Jätän kaikki urea-vitsit väliin (saatan toki olla myös ainoa, joka sellaisia mielleyhtymiä Aurian nimestä saa) ja siirryn suoraan puhelinpalvelun teräväkatseiseen analyysiin. Ensimmäiseksi huomio tietenkin kiinnittyi puhujan ääneen. Aurialla on ollut varaa palkata joku tv-mainoksiakin takuulla elämänsä varrella tehnyt lihaksikkaalta, sporttiselta, purjehduskampauksiselta ja hohtavahymyiseltä kuulostava mies, joka innosta puhkuen antoi minun ensin valita muutamista mahdollisista asioimisaiheista haluamani. Painoin kakkosta. Puhelin soi hetken, sitten äskeinen mies palasi linjoille ilmoittaen: "olemme kaikki varattuja". Tylyä kuittailua mielestäni, mutta toisaalta informatiivista; hänen äänensä kyllä tihkui sellaista unelmakarpaasihormonia, että ehkä turhien toiveiden välttämiseksi tämä tiedotus ei-sinkkuudesta oli paikallaan. Kun haaveeni näin oli iäksi romutettu, mies jatkoi kertomalla, että Aurian palveluihin voi tutustua myös internetissä, tai halutessani voisin jatkaa jonottamista. Puhekielellä tämä tarkoittaa suurinpiirtein painupa poju helvettiin sieltä linjojamme tukkimasta. Mutta sinnikkäästi minä odotin. Ja oli se palvelu lopulta ihan asiallista ja toimivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti