29.5.19

Stan Lee esittää

Mikäli olet Marvelin sarjakuvien ystävä, olet minunkin ystäväni. Tai jollei nyt ihan noin pitkälle mennä, niin ainakin saamme jutun juurta aikaan kohdatessa – ja tästäpä tulikin mieleeni, että nyt olen uutta juurikin kyseiseen aiheeseen liittyvää blogiani sen verran monta kertaa saanut päivitetyksi etten usko sen heti hyytyvän, ja täten uskallan mainostaa täälläkin. Olkaapa hyvät ja katsokaa mistä on kyse, kun tarjolla on Pieniä ihmeitä.

Hyvä on, voin kertoakin. Kohtasin Marvelin sarjakuvat vaikutusalttiissa kasvuiässä, ja läpi kipeiden teinivuosien nämä elämää suuremmat kertomukset imivät mukaansa ja varmasti ovat voimallisesti vaikuttaneet tapaani lukea ja luoda fiktiota. Aktiiviset keräilyvuoteni olivat 1987-1993; lyhyt aika nyt nähtynä, mutta ehti siinä kasvaa lapsesta lukiolaiseksi, ja kun 90% kokoelmasta on pysynyt kesäisen piilopirttini vintinrapussa tallessa (äidin kirppispöydälle annoin lehtiä läjän myyntiin joskus vuosituhannen alussa – Tuomarit ja Aaveajajat menivät heti, muu ei kirppisyleisölle kelvannut), alkoi mieltäni kutkuttaa ajatus: miltä nämä tuntuvat nyt? Järjestin lehdet julkaisuajankohtansa mukaiseen järjestykseen ja aloin lukea.

Ja tästä projektista blogi kertoo. Sisältää muistoja, kommentteja, ehdottoman asiantuntevaa sarjakuvakritiikkiä ja tarinallisia havaintoja. Alku on ollut vauhdikas, mutta lehtien paksuus kasvaa sitä mukaa kuin 80-luku etenee, eikä niitä kohta enää laakista läpi lukaise. Silti, tervetuloa mukaan. Mukavahan näiden pariin on toistaiseksi ollut palata.

Ei kommentteja: