11.5.19

Kristallinen pienoiselefantti

Yritin tänään vaipua masennukseen, mutta kissa tuli puskemaan, joten yritykseksi jäi. Heittelin sille hiirtä. Kymmenvuotiaanakin neiti tekee vielä näyttäviä kokovartalokierteitä ilmassa. En minä vaan, sen ikäisenäkään.

Eilen kirjoitin tänne kirjallisuudesta vieraana sisäpiiri-ilmiönä. Tänään ajattelin taas toisin; poimin tietoisesti rooleja jotka ärsyttävät itseäni. Ne eivät yleensä johda mihinkään, mutta käyvät materiaalista. Koska tekstejähän tässä on tarkoitus tehdä. Henkilöitä joilla on mielipiteitä. Omani ovat jonnekin matkan varrelle jääneet. Nykyisin pyrin olemaan kameleontti. Totta puhuen epäilen olleeni jonkinlainen empaattinen kameleontti lapsuudesta asti – joku saisi joskus analysoida minut ja kertoa mistä tämä taipumus on saanut alkunsa ja onko siitä mahdollisuus vielä joskus irtaantua. Ei sillä että pitäisi, käy tämä näinkin.

Tämän hetken podcast-listani kuumimmat:

1. Unexplained
Harvinainen yhden ihmisen podcast (yleensä näissä on parasta spontaanisti sikiävän keskustelun seuraaminen), jossa Richard MacLean Smith kertoo miellyttävän draamantajuisesti tositarinoita kaikesta oudosta ufoista kummituksiin. Aika paljon itselle jo vuosien takaa tuttuja juttuja, joista tunnetuimpia olen vähän skippaillutkin. Toimii erityisesti tiskatessa & ruokaa laittaessa.

2. Reply all
Lyhyitä välipalanmittaisia tarinoita internetin ihmemaailmasta. Uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa hyvältä ja täällähän outoja ilmiöitä riittää.

3. The Dollop
Tämä on keskeisimmillään sitä mistä podcasteissa pidän: tarinankerrontaa ja kahden keskustelijan toimivaa keskinäistä kemiaa. Jokaisessa jaksossa Dave Anthony ja Gareth Roberts ottavat käsittelyyn jonkin kummallisen, usein surkuhupaisan, tapauksen historian syövereistä. Lähestymistapa on komediallinen. Parhaimmillaan The Dollop on aivan hillittömän hyvä.

4. Jay & Miles X-Plain the X-Men
Ensimmäinen podcast jota koskaan aloin kuunnella, ja hyvin yhä toimii. J & M ovat päässeet X-historiassa pahamaineiselle 90-luvulle, missä selittämistä riittääkin.

5. Criminal
Lyhyitä (välillä turhankin) juttuja rikollisuudesta laidasta laitaan. Aihepiirit vaihtelevat ankeista outoihin, mitään kovin graafisia tai edes häiritseviä juttuja tosin ei ole mukana; ehkä siten selittyykin tämän hirmuinen suosio. Ihan ok. Näitä tulee popsittua vähän kuin karkkia. Tai ehkä maapähkinöitä.

6. The Trail Went Cold
Robin Warder on hänkin vain yksinäinen ääni studiossa, mutta hän on tarpeeksi sympaattinen kyetäkseen vetämään podcastia omin voimin. Ratkaisemattomat murhat ja katoamistapaukset on homman nimi, ja näitähän riittää. Pääpaino on vähemmän tunnetuilla tapauksilla, eikä melkein 175 jakson aikana ole tainnut vielä yhtään sellaista osua kohdalle, joka ei jollain tavoin olisi mielikuvitusta kutkuttanut.

7. Battle of the Atom
Toinen X-Men -aiheinen podcast, jonka perusidea on mainio: juontajaksikko käsittelee joka viikko kolme X-tarinaa suht satunnaisesti kuluneiden lähes 60 Marvel-vuoden ajalta ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen alati kasvavaan listaansa. Juontajista toinen on sympaattinen, toinen hyvin ärsyttävä, mikä hivenen laskee tämän kuuntelunautintoa. Mutta kaksikon näkemyksiä mutanttisarjakuvista on silti kiinnostava kuunnella.

8. Generation Why
True crime -podcastien kantaisä (aloitti vuosia ennen Serialia) jaksaa yhä. Vakavahenkistä yleensä murhajuttujen käsittelyä, enimmäkseen jo ratkaistuja ja usein mediassa paljon käsiteltyjäkin tapauksilla. Yhdistettyä tarinankerrontaa ja kommentointia. Justin & Aaronillahan oli jokin aika sitten myös Kyllikki Saari käsittelyssä.

9. My Favorite Murder
Vähemmän vakavahenkinen murhapodcast, jossa Karen ja Georgia ruotivat joka jaksossa paria enemmän tai vähemmän tunnettua murhaa. Kaksikon eläytyvää ja innostunutta kerrontaa on mukava kuunnella. Vähän kuin istuisi baarin pöydässä kahden murhiin nyrjähtäneen friikin keskustelua seuraten. Ilmeisesti MFM:n suosio on räjähtänyt käsistä, ja nykyisin leidit tekevät isoja livekiertueita. Outoa. Standup-komiikkaahan tämä jo lähestyy, mutta kiinnostava tarina on silti aina pohjalla.

10. 99% Invisible
Design-podcast. Aiheet vaihtelevat liukuportaiden äänistä sementtihuonekaluihin ja ties mihin. Ihan liian lyhyitä muutaman minuutin pätkiä, joita pitää aina kuunnella monta peräkkäin, mikä alkujen mainoksineen ja introineen on hivenen ärsyttävää. Mutta itse tarinat ovat kiinnostavia.

No tämäpä vähän venähti. En ole edelleenkään päätynyt suomenkielisten podcastien ääreen, ajatus tuntuu monivuotisen englanninkielen kuuntelun jälkeen hyvin vieraalta, vaikea sanoa miksi. Ehkä siinä olisi jotain... hiukan vaivaannuttavaa? No, onpa tätä angloamerikkalaista materiaalia tarjolla siinä määrin, ettei tässä ole kotimaista osannut kaivata. Lisäksi vuodenaika haittaa podcastien kuuntelua: talvella tein pitkiä kävelyitä kuulokkeet korvilla, mutta eihän nyt peipposten ja mustarastasten aikana malta.

Lopuksi eilinen kuva kokonaisuutena. Se on peräisin kirjansivulta, jo varhaisessa iässä kohdattu, ja yksi mieleeni vahvimmin piirtyneistä kuvan ja sanan yhdistelmistä. Sen synnyttämät ajatukset ovat häiritseviä ja kauniita. Tämä yhdistelmä on toiminut eräänlaisena toteemina monelle tekstilleni. Ehkä kaikille niistä.


1 kommentti:

Jani kirjoitti...

Olen varmaan aiemminkin mainostanut Bear Brookia, mutta ajattelin suositella sitä taas, sillä siinä käsiteltävän jutun tutkinta on edennyt podcastin aikana, ja vaikkei nyt ihan yhtä hektisen reaaliaikaista kuin Up and Vanishedin ykköskausi oli, niin melko katarttinen oli tämä viimeisin, kuukausi sitten ilmestynyt jakso.