<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

22.4.15

Fileitä 

Hommasin tuossa hiljakkoin näppärässä boximuodossa X-filesin kaikki tuotantokaudet (ja molemmat elokuvatkin kaupan päälle)(ja tein aiheesta jopa unboxing-videon kun kuulemma se on muodikasta) kun kerran halvalla lähti. Muutaman jakson katsottuani hiipi ajatus jakaa uudelleenkatselukokemukseni pieninä havaintona täällä. Sosiaalisessa mediassa kun kuitenkin ollaan. Vai ovatko blogit sitä, no jaa. Onneksi eivät. Puolisosiaalista korkeintaan.

Siitäkin huolimatta. X-files on aina ollut lempparisarjojani. Kiihkolla en siihen koskaan suhtautunut, mutta suurella nautinnolla kuitenkin aina. Sarjaa ensi kertaa katsoessa huomasin pitäväni enemmän monster-of-the-week -jaksoista; se kuuluisa salaliitto ja "pääjuoni" olisi vaatinut keskittymistä, jota minulla ei ollut, en ikinä muistanut mitä viimeksi sen suhteen oli tapahtunut ja siksi ne jaksot menivät vähän ohi. Nyt oletan, että niihin keskittyminen on helpompaa. Sarja on heti alusta hyvä, mutta eniten silti muistan nauttineeni jossain vitos-kutoskauden vaiheilla, kun käsikirjoittavat alkavat leikkiä siihen mennessä muodostuneilla kliseillä. Itsetietoinen ironia jyrää, mutta onneksi vain toisinaan. Sarja ei koskaan hiipunut parodiaksi itsestään. Silti loppupuoli sarjasta jäi katsomatta. Toiseksi viimeisen (kahdeksannen) kauden aikana ainakin on jäänyt jo paljon jaksoja näkemättä, ehkä aiemminkin. Viimeisen kauden jaksoista tiedän katsoneeni vain muutaman. Mutta sinne asti on vielä aikaa. Näitä alkupään jaksoja olen jopa katsonut Suomen ensiesityksen (1995?) jälkeenkin; SubTV näytti sarjaa uusintana 2006, ja muistan jaksaneeni silloin jonkin aikaa seurata. Ainakin ykköskautta ison osan.

Mutta mennään. Etenen jakso kerrallaan, en välttämättä joka jakson jälkeen tänne päivittäen, nytkin olen ehtinyt katsoa kuusi ennen kuin idea tästä tuli mieleen. Alku on kuitenkin:

1.0 Pilot
Tämä on jäänyt hyvin mieleen. Muistan että sarjaa Suomessa mainostettiin alkujaan tositapahtumiin perustavana (oh boy), ja sellainen teksti tosiaan on pilotin alussakin ruudulla. Melko vähäeleinen abduktiotarina, mutta audiovisuaalinen ote, joka aina on X-filesissa ollut hemmetin tyylikästä, on jo tässä mukavasti kohdallaan. Pimeässä metsässä kaatosateessa kohti mäntyjen takaa hohtavaa kirkasta valoa rämpivät agentit on hieno kohtaus. Mulderin ja Scullyn ensikohtaaminen on myös sympaattinen, tv:n historiaa ehdottomasti. Ja tupakkamieskin on jo mestoilla.

1.1 Deep Throat
Edellistä parempi jakso, vaikka oudon samankaltainen ufovaloineen ja abduktioimplikaatioineen. Otsikon Syväkurkku tekee ensiesiintymisen - Tupakkamiehen vastakohta siis, se "hyvä" taustahahmo. Hyviä visuaalisia jippoja, Mulder saa melkein lobotomian ja tunkeutuu jonnekin Area 51:n kaltaiselle armeijakompleksille, jossa vallan ernomasia lentolaitteita on hangaarikaupalla. Ja vasta ensimmäinen "varsinainen" jakso kyseessä. Tämä sarja ei aikaillut, onneksi.

1.2 Squeeze
Ensimmäinen ei-ufojakso, ja klassikko. Eugene Tooms on legendaarinen X-file-pahis, ja tämä oli ensimmäinen jakso jota katsoessa silloin joskus tunsi näkevänsä jotain todella erilaista. Hyvä napakka käsikirjoitus, hyvä ohjaus. Niin hyvin jäänyt mieleen tämä jakso, että nytkin muisti melkein joka kohtauksen ennalta eikä haitannut yhtään. Eugene Toomsin esittäjä Doug Hutchinson oli sittemmin myös pienessä mutta tärkeässä roolissa Lostissa, jonka lupaan uudelleenkatsella joskus 2030-luvulla. Raportoin siitäkin sitten tänne!

1.3 Conduit
Neljäs jakso, kolmas abduktio. Sentään pikkuisen eri vinkkelistä taas, mutta hyvästä visuaalisesta otteesta huolimatta tämä on vähän tyhjänpäiväinen stoori. Toisaalta pidän siitä, että moni asia jää auki; toisaalta jo nyt kierrätetään muutamia kliseitä (paikallisen virkavallan penseys etunenässä) turhan innokkaasti.

1.4 The Jersey Devil
Jerseyn paholainen on kansantarina, josta minäkin olin 90-luvulla kuullut lähinnä siksi, että lapsuudessa ahmin Valittujen palojen mysteerikirjoja. Tässä kierrätetään tarinaa pienellä twistillä, mutta vähän laihoin tuloksin. Ennalta-arvattavuus syö jaksoa. Itse paholainen (villi-ihminen siis vain) on kyllä kiinnostava ilmestys, ja yllärikäänteenä voitaneen kai pitää sitä, että hahmo on nainen eikä mies. Tai ainakin se rakennetaan ikään kuin ylläriksi. Sinänsä kiinnostava jakso tässä vaiheessa sarjaa, että mitään yliluonnollista ei lopulta ole. Sellaisia stooreja taitaa yhdeksään kauteen mahtua aika perhanan vähän. Hyvä musiikin käyttö teaserissä jäi mieleen.

1.5 Shadows
Tätä jaksoa en tainnut vuoden 2006 uusintakierroksella nähdä, koska muistikuvat olivat sitäverta hataria. Sarjan ensimmäinen kummitustarina (niitäkin on kyllä tulossa kahmalokaupalla lisää), ja ensimmäinen kissahavainto. (lupaan bongata jokaisen kissan) Juoneltaan jotenkin - hm, kuivakka, mutta erittäin, erittäin tyylikäs visuaalinen ilme pelastaa jakson. Todella, tätä voisi pitää ensimmäisenä X-filesin visuaalisen ilmeen täydellisesti sisäistäneenä kolmevarttisena, eikä ajankohtaan nähden oiva cgi-osastokaan haittaa. Hyvä musiikki, taas. Ei sitä ehkä aina tarvitse erikseen mainita, nyt mainitsen. Mulder kokee taas kaiken oudon, Scully missaa juuri ja juuri. Hyvää settiä.

Näin päästiin alkuun. Parisensataa jaksoa jäljellä. Vuoden paras hankinta heti kahvikoneen jälkeen.

Comments:
Itte tykkäsin aina enemmän salaliittojaksoista, Monster of the Weekit olivat laadultaan aina vähän hit and miss. Lisäksi koin niiden "lopussa kaikki palaa ennalleen niin että seuraavassa jaksossa ei ole enää mitään muistijälkiä tästä jaksosta" -asetelman ärsyttävän lapsellisena, se muistutti Simpsoneita (jolle saman tyylin olin valmis sallimaan, koska se oli piirretty komedia). Joitain pieniä visuaalisia viittauksia Salaiset kansiot toki myös menneitten MotW-jaksojen tapahtumiin silloin tällöin ruudulle heitti, ja tietysti sitten Toomsista tykkäsin juuri siksi, että hahmo teki comebackin myös myöhemmässä jaksossa.

Muistan sarjaa 90-luvulla katsellessani pitäneeni sellaista koko kauden tai jopa sarjan ylitse ulottuvaa juonikaarta jotenkin uutena ja ihmeellisenä ilmiönä, mutta en tiedä oliko se tosiasiassa niinkään radikaalia kuin sittenkin enemmän seurausta siitä, etten juurikaan ollut myöhäisillan tv-sarjoja ennen X-Filesia katsellut. Mutta nykypäivän poliisisarjoista (varsinkin Foxilla) on kyllä helppo nähdä, että niissä on paljon Salaisten kansioiden perintöä.
 
No kyllähän minäkin niistä salaliittojaksoista periaatteessa tykkäsin, mutta jotenkin putosin jo sarjan alkuvaiheessa kärryiltä siinä. Eikä ollut dvd:tä tai uusintoja mistä tarkistaa faktoja niin olin aina aika pihalla kun uusi siihen juoneen liittyvä jakso pamahti eetteriin eikä niistä sitten oikein jaksanut innostua enää...

Kyllä se varmaan oli kohtuullisen uusi ilmiö vielä 90-luvulla. Jossain lienee mainittu, että se oli mikäs muu kuin Twin Peaks, joka toi tuollaisen pitkään jatkuvan juonen saippuaoopperoista prime time -sarjoihin, jotka tosiaan siihen asti suosivat kertaluontoisia juonia. Noihin aikoihin 90-luvun alkuvuosina tulikin sitten paljon vastaavia: Villi Pohjola, Teho-osasto sun muut.
 
Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker