<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

11.1.13

3!!! 

Hän tosiaan lähti. En olisi uskonut, olin tottunut hänen puheitaan pitämään tyhjinä. Sen mitä niitä kuuntelin. Lupasin lähteä hänen jälkeensä vaikken tiennyt mistä etsisin, mutta olen sellainen; pyrin tekemään vaikutuksen, olen aloitteellinen ja toimin, päädyn nollapisteeseen. Sentään baariin. Nyt juon toista tuoppia ja tilanne kirkastuu. Hänen puhelimensa oli jäljellä. Löysin sen sisältä viestejä jotka kertoivat hiljaisesta häviämisestä. Lauserakenteet selkiintyivät, välimerkit sovinnaistuivat. Häneen otettiin yhteyttä enää merkkipäivinä. Baaritiskillä selasin viestejä uudelleen ja uudelleen, niistä vanhimmat olivat vuosien takaa, hän oli säilyttänyt vähäisimmätkin pakkomielteisesti. Hän ei näyttänyt enää miltään, hän katosi kivijalkakauppojen ikkunateippeihin siinä viimeisessä kuvassa jonka hänestä tiedän otetun.

Juuri siinä onkin ristiriita. Että hän tästä huolimatta lähti, ei pitänyt enää olla mahdollista. Hän hiipi olettamuksia vastaan ja livahti katseiden alta. Lupasin löytää hänet enkä tiedä mistä etsiä sellaista, joka ei ole aikoihin ajatellut olevansa olemassa juuri missään.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker