27.3.10

Kahden tulen kaltainen

Muutama vuosi sitten sinä sanoit minulle, että asiat joiden vuoksi lupasin itseni pyyteettä eivät olleet sen arvoisia minkä verran niiden eteen uhrasin. Tämä johtui siitä, että näit minun olevan epätoivoinen. Näit, että pyrin saamaan jotakin jonkin muun tilalle; että näit jo kaukaa minun lupaavan itseni ja puoli maailmaa ilman mahdollisuutta toteutua; että lupasin vasta kun olin ensin kieltänyt ja pelännyt ja varmistunut minkään olevan vailla mahdollisuutta toteutua, siis itselleni varmistanut, harhaisesti tietenkin.

Tänään olisin kysynyt sinulta, mutta keskustelumme meni yllättäviin suuntiin ja minä pidin siitä, enkä kysynyt. Se olisi ollut tyhmä kysymys vailla selkeää vastausta, tai vastaus siihen olisi kai ollut yhtä hyvin sinun kuin minunkin annettavissa; ehkä kyseessä tosiaan oli pikemminkin mielipidekysymys kuin halu kuulla sinulta vastaus. Lupaan palata asiaan, mutta tietenkin olet sitä ennen ehtinyt lukea tämän.

Ja ne väittävät että olen hidas oppimaan, vaikea uskomaan minkään pysyvyyteen, etäisempi kuin lokki horisontissa ja vaikeampi läpäistä kuin kivi. Mutta minä sanon että minulla on aivan järjettömästi annettavaa kohteelle, joka odottaa jossain. Ehkä ensi elämässä teen kaiken oikein.

Ei kommentteja: