19.1.10

Turku, Turkusein

Vietin viikonlopun Turussa, tuossa myyttisessä paikassa jonka taannoin jätin taakseni. Sen tuttuus ensin satutti, sitten lohdutti. Tiesi olevansa kotona, siinä mielessä ettei ehkä enää siellä asu, mutei paikkaa silti voisi paremmin omakseen tuntea. Ei moni asia ollut muuttunut. Yksi pikkuihminen tullut lähipiiriin lisää, kaupungin bussit vaihtaneet väriä. Tapasin muutamia kissoja, koiran, ja ne kaikki ihmiset joita huomasi ihan liikaa kaivanneensa niillä main kun tajusi ettei ehtisi yhdessä illassa kaikkea kuulumista vaihtaa. Silti jokin taustalla vinksaili väärin. Kun asiaa pysähtyi miettimään, tuntui hullulta ettei ollut missään omaa avainta sinne. Ei ollut kävelymatkan päässä oma peti niin kuin aina. Viimeksi kun olin Turussa asumatta siellä, oli heinäkuu 1999 ja minä olin puolikas hirmuisen nuorta pariskuntaa, joka oli menossa katsastamaan mahdollisesti vuokrattavaa asuntoa. Olimme oudossa paikassa, ja valtavan ihastuneita pysähtyneessä helteessä retkottavaan kaupunkiin. Se tuntui silloin siltä että siellä voisi yhdessä asua, ja niin me aikamme teimmekin. Hän edelleen, paistoi minulle lättyjä aamiaiseksi nyt, ei hirveän kaukana siitä missä joskus asuimme; eihän Turussa mihinkään pääse kauas paitsi moottoritietä ja merelle.

Opin mikä merkitys on kotikaupungilla. Vaikka kaikki ystäväni sieltä muuttaisivat yhtäkkiä tänne, ei se silti olisi niin kuin ennen.

3 kommenttia:

exme kirjoitti...

Siksipä. Vaikka olen muuttanut liian usein, olen iloinen siitä, että minulla on monta kotikaupunkia, juuri tuollaista. Joissa olla.

mea kirjoitti...

Minulla ei ole kotikaupunkia enää. Ei yhtään paikkaa, jonka tuntisin kotikaupungiksi. Ei enää Kouvolaa, koskaan. Tampere ei ole koskaan tullutkaan kodiksi.

Mutta Turku. Se tuntuu kodilta vaikka ei ole. Turussa on jotain kummallista.

Ugus kirjoitti...

On mahdollista, että Turku on vain sattuman oikusta täsmälleen oikean kokoinen. Se ei ole liian suuri ollakseen mahdoton hahmottaa kokonaisuutena, eikä liian pieni kuristaakseen. Ehkä se siksi on niin kodikas.

Vaikka sieltä muuttikin pois, oli nyt lohdullista huomata, että se kotikaupunki on minullakin olemassa. Siellä se Aurajoen deltassa nököttää.