Viime päivinä on blogongossa kirjoiteltu länsimaista yhteiskuntaa nykyisellään vaivaavasta pedofiilihysteriasta. (mm. Joni eilen) Meillä täällä Suomessakin on alettu siirtyä tälle neuroottiselle linjalle, mikä saunakulttuurin kotimaassa on melko huono ratkaisu, mutta mitä isot edellä ja mehän emme halua missään nimessä vihjata että olisimme lapsipornon suosijoita, terroristeja, islaminloukkaajia tai muita epämiellyttäviä ihmisiä. Siispä on parempi nousta kansainväliseen junaan ja nähdä piruja seinillä kun lapsi juoksee alasti takapihalla kesäkuumalla. Jos hänen vanhempansa vielä ottavat tilanteesta valokuvan, on syytä huostaanottaa lapsi.
Tarkoitukseni on vielä tämän talven aikana aloittaa suuri valokuvantaltioimisprojekti, kantaa vanhempien arkistoista Turkuun laatikoittain otoksia 70- ja 80-luvulta ja skannailla niitä omaan arkistooni digimuodossa. Siellä on varmaan paljon kuvia pikkuisesta minusta ilman rihman kiertämää. Mitä jos käy niin että kesken tämän projektin tietokoneeni tilttaa ja joudun viemään sen huoltoon? Ja huoltomies löytää kovalevyltä kasan kuvia alastomista pikkupojista? Uskooko poliisi että kyseessä olen minä itse ja onko sillä nykymeiningeissä enää mitään merkitystä? Tekee melkein mieli laittaa kuvia ihan testimielessä verkkoon, sillä olisi vinkeä nähdä kuka ensimmäisenä reagoi ja miten. Pistää miettimään onko ihmisellä vielä siinä määrin oikeus omaan vartaloonsa, että jos siitä vartalosta on 27 vuotta sitten otettu valokuva, hän saa itse päättää mitä sillä kuvalla tehdään. Ei varmaan kulu kauaa kun lakiin liitetään pykälä jossa määritellään itseen kohdistuvat pedofiiliset taipumukset. Kansakunta vaipuu hiljalleen kollektiivihysteriaan josta ei noin vain nousta.
Ehkä on vaan parempi ettei lapsista enää oteta kuvia. Sairastahan sellainen on.
5 kommenttia:
>Kansakunta vaipuu hiljalleen kollektiivihysteriaan josta ei noin vain nousta.
Pikemminkin sanoisin että niin metsä vastaa, kuin sinne hukkaa huudetaan... Ylilyöntien vaarana on aina myös se, että pian kukaan ei ota ongelmaa tosissaan, eikä todellinenkaan hyväksikäyttö herätä mitään tunteita.
Itseasiassa harkitsin pitkään tuon merkinnän kirjoittamista. Jotenkin tuo kahdenkymmenen vuoden takainen aika, jolloin lasten alastomuus oli luonnollista ja normaalia, tuntuu niin kaukaiselta. Mietin pidetäänkö sitä 2000-luvun kontekstissa jotenkin perverssinä ja minua kenties lapsipornon puolustajana/vähättelijänä.
Oikeastaan itseäni huolettaa vielä tuota pedofiilihysteriaa enemmän se, että luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen alkaa olla nykyisin jo muinaista historiaa. Ihmiset pelkäävät sitä että ovat vaatteiden alla fyysisiä olentoja, mikä on kamalaa.
Kah, ja täsmälleen sama ajatus taas kerran, kuin mikä täälläkin päässä on käynyt. Pikku-minusta ei vain tietääkseni ole kovin paljon alastonkuvia olemassa. Mutta pitää yrittää etsiä, ja jos sellaisia löytyy, niin julkaista ne mitä pikimmiten. Rajoja täytyy hämärtää aina kun se vain suinkin on mahdollista.
Ai että se onkin kummallista tuo. Mikähän siinä alastomuudessa on vikaa? Siis ajatelkaa, jokuhan voi olla niinkin perverssi, että tahtoo nähdä r*nkkausmateriaalina valokuvia ihmisistä, joilla on VAATTEITA päällä!! Hyi hirviää!!! (eikä sillä että pedofiliaa vähättelisin - sinne kuiluun vaan ne semmoiset.)
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä sanktioita seuraa itseen kohdistuvien pedofiilisten taipumusten osoittamisesta.
Aivan, Joni: ylilyöntien vaara on olemassa. Mutta, että... täytyypä itsekin kirjoittaa tästä.
Kovin kummallinen on tuo suuri maailma tuolla kotituvan akkunan takana.
Lähetä kommentti