Se on raja, jonka voi nähdä symbolina agraariyhteiskunnan voitolle urbaanista elinkelvottomuudesta, ja toisaalta se voi olla vain mielikuva, se paikka jossa henkilökohtainen kipu katoaa ja jäljelle jää vain pieniä kiusankappaleita. Totta puhuen kyseessä oli vain ensimmäinen t-paitapäivä sitten vappuviikon, ja istuskelu Aurajoen rantatöyräällä ihmetellen sitä, miksi joki virtaa itsepintaisesti (ja melkoisen hyvää vauhtia vielä) sisämaahan päin. Jossain sataman suunnalla oli nuoriso keksinyt hauskan idean; heitellään frisbeetä yli joen! Olipa tainnut riemunkiljahtelu lyhyeen loppua. Se frisbee seilasi ohitsemme kohti yläjuoksua sellaista reipasta kävelyvauhtia. Havaitsin myös tupakantumpin.
Kyllä on kaunista. Ihan aivot hajoavat. Äsken kävelin kahden kaupungin puutarhatyöntekijän ohi, ne olivat niitä sellaisia nuoria kesätyöntekijöitä. Kuulin kuinka poika kysyi tytöltä: "Ooksä koskaan öhö öh nähny kun leppäkertut parittelee?"
Kesä se nostaa tunteet pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti