<$BlogRSDUrl$>

Ajatuksia kissoista ja kahvinkeitosta.

13.8.13

"Nämä", sanoi mustapartainen mies, "eivät -" 

Koulut ovat alkaneet. Mutta vielä sunnuntaina kävin lapsen kanssa Sealifessa kun on sinne kärkkynyt, pitäydyimme akvaarioiden ääressä pitkiä aikoja samalla kun turisiparvet ryntäilivät niiden ohi; lapset osoittivat sormella, huusivat vanhemmilleen, juoksivat seuraavan kohteen ääreen, aikuiset sohivat kännykameroillaan ja idiooteimmat pädeillään (olen pahoillani mutta mikään ei näytä niin vajaaälyiseltä kuin pädin sohotteleminen naamansa edessä eri suuntiin). En ole monestakaan asiasta ylpeä, mutta aina välillä ajattelen, että lapsi on tapansa hitaasti kiiruhtaa oppinut minulta. Sen, että museoihin ja vaikkapa nyt Sealifen kaltaisiin eläinpuistoihin mennään katselemaan, ei juoksemaan niiden läpi. Juttelemaan niistä asioista mitä nähdään, ei huutamaan niistä, kuuntelemaan, ei kiljumaan. Mutta voi olla että vain heijastelen sitä tyttäreen millainen itse olin lapsena, olenko vieläkin, en tiedä. Ainakin itsekseni ollessani olen kyvytön keskittymään melkein mihinkään. Paradoksi kai sekin.

Viime yönä heräsin kello 3.45 ukkoseen ja sateeseen. Nousin katsomaan. Nykyisessä asunnossani parasta on makuuhuoneen ikkunoista avautuva panoraama pohjoiseen; korkeampia taloje ei ole edessä, koko taivaankaari lännestä koiliseen avautuu näkyviin. Maalaukselliset pilvet vyöryivät Espoon suunnasta. Pasilan tornin valot olivat kuin lusifeeruksen silmät punertavan pilvimassan keskellä, salama löi lähelle Stadionia, ikkunat helähtivät. En nukkunut sitten enää, paitsi joskus kymmenen maissa simahdin sohvalle kirja sylissä puoleksi tunniksi. Onneksi oli vapaapäivä. Kahvia olen lähinnä keitellyt, siinäkin määrin etten varmaan ensi yönäkään nuku, mutta enhän minä enää muutenkaan. Kolmesta viiteen tuntiin yössä, mutta unet ovat sentään yhtä kiehtovia kuin aina.


Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

eXTReMe Tracker