Paitsi ettei minun siitä pitänyt kirjoittaa, vaan median toiminnasta, missä suhteessa olen myöhäinen ja ketään varmaan enää kiinnostamaton. Kerron teille silti hassun tarinan: viime viikon torstaina lähdin puoliltapäivin suorittamaan vihonviimeisiä akateemisia velvoitteitani yliopistolle. Pyöräillessäni kampuskukkulaa kohti ihmettelin suruliputusta; epäilin presidentin kuolleen, on se ainakin aika heikolta viime aikoina näyttänyt. Kaksi tuntia myöhemmin tein lähtöä kotiinpäin ja piipahdin matkalla kauppaan. Iltapäivälehden lööppi läjäytti tiedon vasten kasvojani: koko Suomi pysähtyi, jossain oli ammuskeltu.
Ei ainakaan Turku ollut pysähtynyt. Itse asiassa elämä yliopiston ympäristössä näytti olevan melko pilkuntarkasti entisellään. Niin kuin sen kai järjen mukaan pitäisikin olla, siis järjen, mikä ei tietenkään sisällä tiedotusvälineitä, jotka olivat saaneet sen päähänpinttymän että koko maan on nyt pakko musertua suruun ja lakata toimimasta, no, vajotkaa nyt saatana jo murheeseen!
Minä kuulin uutisen vuorokautta tapahtuman jälkeen siksi, että meillä ei ole enää televisiota, se heivattiin muutossa hiiteen. Suosittelen muuten muillekin. Ei ole ikävä ollut.
Kuten olettaa saattaa, tapahtumalla vellominen on jatkunut, viimeisimmän pohjanoteerauksen tarjosi Seura, tuo lukijakatoa vastaan kamppaileva dinosaurus, kannellaan, joka sai minut melkein lipeämään jaloiltani S-marketin kassajonossa.
Tiedoksi Seuralle: Suomi ei särkynyt. Tai jos särkyikin, miksi nyt? Miten helvetissä tämä maa särkyy nyt tähän kun se on kestänyt muutaman sodan, Lapuan ammustehtaan räjähdyksen, ja esimerkkinä vaikkapa Myyrmannin pommi-iskun, joka on niin samankaltainen tapahtuma kuin tämänvuotinen suomenpysäytys, että ihmetyttää miten lyhyt on median muisti? Vai onko tämä nyt vain tarkoituksellinen unohdus. Tehdään tästä historian käännekohta, niin kukaan ei muista sitä että suurinpiirtein näin kävi muutama vuosi sittenkin. Samoja syyllisiä silloinkin osoitti valtiomahdin ryhmyinen sormi.
Noin.
Juotuani kahvikupillisen voin taas rauhoittua, ja palata hieman keskenjääneen projektini pariin. Tammikuussa 2006 aloitin "viikon sitaatti" -käytännön, mutta se loppui ensimmäisen lainauksen jälkeen, koska kukaan ei koskaan sano mitään järkevää. Nyt sanoi, Kirsti nimittäin:
"Minusta on ihan oikein, että taidealojen arvostus tipahtaa, turhat öyhöttäjät lähtevät alalta ja vain todelliset luupäät jäävät näihin hommiin pieremään verta."
Tämä on jumalan tosi.
Huomasimme puolison kanssa pari päivää sitten tiliotteessa merkinnän: "ATM-palvelumaksu, 1 euro". Tsihihii.
4 kommenttia:
Suomi pysähtyy aina milloin minkäkin takia. kunhan joku vain sanoisi ääneen niitä oikeita asioita (nuorten (ja oikeastaan kaikenikäisten) mielenterveyspalvelujen tilaa, tuloerojen kasvamista, köyhien elämän ikuista kuristamista jne. jne.), minua ei haittaisi että "Suomi pysähtyy" ja on vain yksi puheenaihe. mutta kun puhe typistyy käsittelemään vähemmän oleellisia asioita ja julkeasti häiriköimään niitä, joita se tapahtuma IHAN OIKEASTI kosketti, niin en kyllä jaksa.
ihmeellisintä on se, että tapahtuma tuntui yllättävän ihmiset.
Hyvä huomio tuossa lopuksi! (en väitä ettetkö olisi muutenkin puhunut asiaa...) Nimittäin oma ensireaktioni oli lööpin nähdessäni: "taasko?".
Tervehdys. Eksyin tänne ensimmäistä kertaa, ja uskaltaudun rohkeasti heti kommentoimaan. Nimittäin tuota Seuraa - reaktioni oli männä päivänä sama kuin sinulla. En meinannut uskoa silmiäni kaupan jonossa. Pitääkö kaikkea liiotella niin kamalasti? On se joo kamala tapahtuma, mutta ei tässä koko kansa ole rikki mennyt. Nykyään tuntuu olevan valloillaan joku massasuremisen kultti, kaikkien pitää surra ja olla järkyttyneitä - ja pitkän aikaa.
Kuten Exme, minäkin ihmettelen kuinka tapahtuma yllätti niin monen. Kyllä täälläkin voi tapahtua ihan mitä tahansa - aineksia kaikenmoisiin tragedioihin löytyy runsaasti.
Kiitoksia kommentista ja mukava havaita uusia lukijoita.
Asiaan: massasureminen on hyvä termi. Kollektiivinen suru, jotain senkaltaista media haluaa. Se myy lehtiä ja lisää näkyvyyttä. Lähestyihän MTV3:kin aikanaan yrityksiä WTC-kriisin aikaan pikafaxilla ilmoittaen että nyt olisi taatusti katsojia teidän mainoksille.
Lähetä kommentti