Edelleen täällä. On jotain lohdullista siinä, miten päivän voi viettää olematta lainkaan olemassa. Minä olen pysähtynyt verkkoympäristöön. Naputtelen tekstiä ruudulle, hengähdän, katoan. Lopputyön kirjoittamisen ohessa olen pohtinut mahdollisuuksia luoda kokonaan virtuaalinen ihminen. Kehittää historia jostakusta jota ei ole, antaa nimi, koti, arvomaailma. Ihmisen mielikuvituksen voi käynnistää vain joukolla ykkösiä ja nollia, tiettyyn järjestykseen asettuneita pisteitä ruudulla. Kirjainjonoista syntyy merkityksiä ja merkitykset päätyvät ihmiseksi - olennoksi jota ei ole, mutta joka kaikin tietokoneen kautta havaittavin keinoin kuitenkin on.
Näkeekö että olen viettänyt liikaa aikaa monitorin ääressä tänään? Jokaisen geysirin tavoin tieteellisenä tekstinä näytölle purkautuneen luovuudenhetken jälkeen olen kadonnut vähäksi aikaa verkkoon ja aivan ennen kaikkea olen tänään tutustunut Pinserin kautta löytyviin sivustoihin. Mitä ne ovat; blogeja, päiväkirjoja, kommentteja ympäröivään maailmaan? Onko mikään niistä totta? Olen rinnastanut harhailuni siihen työhön jota kirjoitan ja olen joutunut käsittelemään omaa suhdettani siihen ettei mitään mitä pidän ihmisten näkemyksinä todellisuudesta ole välttämättä olemassa. Verkko vei minut mennessään, ja minä nautin siitä. Silmänkääntövankila räpsähtää auki - kiinni - auki. Blogilistan mukaan minullakin on lukijoita. Se on mukavaa. Äännähdelkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti