Jos minä olisin varustettu kyvyllä tehdä kestäviä, järjellisiä päätöksiä, olisin varmasti tänä joulukuisena iltapäivänä jossain ihan muualla kuin juuri viime viikolla Turun yliopiston kampusalueen rumimmaksi rakennukseksi äänestetyn Juslenian kellarissa sijaitsevassa tietokoneluokassa. Minun kykyyni tehdä kestäviä, järjellisiä päätöksiä on negatiivisella tavalla vaikuttanut varmasti monikin asia, mutta ehkä ennen kaikkea on syytä painottaa peruskoulun nimellä kulkenutta 80-lukuista laitosta jossa opetettiin etteivät kestävät, järjelliset päätökset oikeastaan vie ihmistä yhtään mihinkään. Niin että täällä sitten istutaan oikein ruman rakennuksen oikein rupsahtaneessa kellarissa, jossa likaisten ja ränsistyneiden tietokoneiden humina yrittää - enimmäkseen menestyksekkäästi - ylittää joidenkin ihmisten epätoivoiset keskustenluntyngät. Ei täällä voi puhua. Nämä seinät imevät ääntä. Ehkä pitää katsoa asioita tietynlaisesta perspektiivistä. Ei kaikki voi aina olla toimivaa. Hei, ihan totta - jostain on tingittävä. Ehkä moni asia, niiden muassa esimerkiksi juuri selitys sille miksi alle kaksi vuotta käytössä ollut tietokoneluokka näyttää huoltoaseman vessalta, valkenee kun ottaa huomioon että vuosikymmeniä on tässä maassamme kulunut siitä kun ketään ihan todella kiinnosti ottaa kantaa (ainakin näkyviin tuloksiin johtaneella tavalla) minkäänlaisiin muihin epäkohtiin kuin niihin jotka sattuivat kalvamaan kantaaottavan henkilön omakohtaista persnahkaa. Pieninkin muutoksin olisi moni asia oikeasti aika paljon helpompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti