Tämän syksyn kuluessa se on ollut pakko todeta. Vihdoin on saatu television ohjelmistoon tuote, joka tuo esiin meistä suomalaisista sen sisimmässämme piilossa pipertävän olennon, sen todellisen olemuksemme yleensä niin ahdistavalla tavalla kätkettynä olevan pienen jyväsen. Tuo ohjelma on SubTv:n SubMarine. Satuin lokakuussa näkemään ohjelmasta vahingossa noin puolet. Sen jälkeen olen muutaman kerran hakeutunut sen pariin peräti tarkoituksella - juuri muita ohjelmia en sitten säännöllisesti kykene seuraamaankaan sillä säännöllisyys orjuuttaa ja orjuutus - no, me kaikki tiedämme ettei orjuuttaminen ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Mutta SubMarine johtaa. Se on kaunistelematonta Suomi-kuvaa, joka muovaa meistä kuvan Pohjolan ikuisen pimeän talvitaivaan alla elävänä kiimaisena kansana joka kykenee himoon, vihaan ja toisinaan muutamiin loogisiin päätelmiinkin. Ohjelman itseironinen ote kruunaa komeuden: ei kukaan tätä tosissaan voi ottaa. Rehellisyys on harvinaista nykyisin, ja tässä mittakaavassa pääsee rehellisyyden rasvaisilla laineilla polskimaan enää harvoin. Meidät on paljastettu. Meidän heikkoutemme ovat kaikkien nähtävillä. Ja kuitenkin jokainen meistä on vain pieni eksynyt olento ilman tarkasti hahmoteltua päämäärää ainoana toiveenaan olla jollekin tärkeä. Mikä vastakkaisvoimien valloittava ristiriita.
"We still believe in love so fuck you"
(Elbow)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti