Kolmas vuoteni yliopistossa on puolivälissä enkä ole vielä onnistunut suorittamaan mitään pakollisista kieliopinnosta. Enkä onnistu vieläkään, koska kun tänään viimein pääsin tarkistamaan asiaa huomasin että ne kurssit joita olisin saattanut mahdollisesti harkita ensi kevääksi ovat jo ilmoittautumispäivänsä pitäneet. Eivät kovin kauan sitten kylläkään. Taas juhlituttaa.
Vuoden viimeinen kuukausi saa muutenkin sapen hiiltymään. Ei riitä että pimeys, kylmyys ja kiire ovat aina vieraanamme, myös sen saatanallisen J-sanan pitää olla esillä kaikessa ja kaikkialla. Tuomiokirkon eteen on taas pystytetty komea kuusi (hankalasti suoraan portaiden eteen itse asiassa). Paikallislehdessä oikein kehaistiin että niin ja niin paljon yli satavuotias kuusi kaadettiin ja kilometrien päästä raahattiin torille. Ihminen saa taas tuntea ylpeyttä otettuaan uuden selkävoiton siitä pirullisesta kiusanhengestä jota luonnoksikin kutsutaan. Siinähän se kuusi nyt sitten rumentaa maisemaa muutamine idioottimaisine lamppuineen muutaman viikon. Harmi ettei tänä vuonna ole lunta. Vuosi sitten tuomiokirkon kuusen alla oli komea installaatio lumienkeleitä, ja jotenkin hupaisa oli kuukauden kuluessa seurata enkelien hitaasti peittyvän jäätyneisiin kusijälkiin.
Paras mennä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti