22.10.22

Folio-döö

Vyöryimme kadunvartta läpilämpimän ihmismeren hengittämässä hetkellisessä hekumassa. Hakkakuttutätien ja sei-täi-miesten vuotuisen vaelluksen vastavirrassa kilkkasivat raitiovaunun kellot kiskojenkkaa. Oli aamu Fredalla. Kofeiinipitoisuus siinä määrin alhainen, että tankkaus oli tarmokkaan patikkamme jatkumisen elinehto.

"Kampissa pihvikin maistuu paremmalta", vitsailimme pahvimukin makuisen liemenkaltaisen tuotteen sykähdellessä suoniin. Se puri ja pusersi. Bulevardin bussirallin raikas aamusinfonia tööttäili liikennevalotunnelin päästä sulosäveliään, Ruttopuiston rapareunan baritonipulsut liittivät tenhoavan tahtilajinsa samaan kauniiseen kaukofoniaan.

Loikimme kitisevien mukulakivien liepeiltä etelämmäs. Meille moikkailtiin ohiajavasta ohjaamosta, ratikan, se puski aamun usvaan vanaansa lähmäisen pedon lailla. Ei tunnettu takaisin, mutta tervehdittiin. Lokit kirskuivat kuin jarrut. Meri höyrysi, Virosta tuuli, parvi hipsterihamstereita jyräsi skuuteilla ylitsemme MokkaFuckuccinojaan ryystäen.

Subscribe for more, tai "Sen pituinen se", kuten sanonta aiemmin kuului.