Näin ei pidä käyttää aktiiviseen esseenkirjoitukseen mitä soveltuvinta aamupäivää. Ei, näin ei todellakaan pidä. Silti käytin. Kirjoitin sähköpostia kaverille. Jaarittelin pitkällisesti kaikenlaista hauskaa ja leppoisaa, otin ohimennen hiukan kantaa opiskelevan ihmisen mielenkiintoisiin ongelmiin. Ja sitten söin aamiaista. Samalla ajattelin katsoa videolta Simpsoneita - eihän sitä esseetä kuitenkaan voi kirjoittaa sämpylää syöden? Ja sitten yliopistonmäeltä soiteltiin. Ja kyseltiin että lähtisinkös tunnin parin päästä kahville. Mikäs siinä, minä vastasin, päätin että kirjoitan hiukan ennen lähtöä. Mutta ihan ensin pelaan hiukan Wormsia, ajatukset pois arkipäivän murheista ymmärrättehän. Ja kello tuli sovittuun aikaan. Ja piti lähteä. Ja ulkona alkaa jo hämärtää ja kaikki se mikä aamupäivän kuluessa tekemättä jäi, on tekemättä edelleen kun aurinko tänään laskee ja kuu, vielä toissailtana täysi, näkyy satunnaisesti pilvien takaa. Miten on mahdollista tehdä niin paljon tekemättä mitään, ja miten on mahdollista saada niin vähän aikaan vaikka toisinaan yrittää ihan tosissaan?
"Kaikki onnistuu
kun maahan takertuu
paratiisin puu"
(Ismo Alanko)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti