6.1.05

Mies tulee seinästä
eli "Kuinka vaipua syvään hallusinaatioon ja herätä siitä"
(tai: "Ovat kuulemma pitkiä otsikkojani kaivanneet")

Onko lintujen talviruokinta epäonnistunut, jos harakka varastaa talipallon ennen kuin yksikään pieni ja söpö tirppa on ehtinyt siitä ahnaaseen kitaansa nokkaista? Yhtä hyvin voisi kysyä onko romaanin kirjoittaja epäonnistunut, jos hänen luomansa henkilöhahmo kävelee jonain kauniina päivänä kadulla vastaan, tervehtii, katsoo pitkään. Kumpaankin kysymykseen on vastaus aina sama: "Anteeksi mitä?"

Minä vaikutuin muutaman päivän takaisesta Andy Kaufmanista kertoneesta elokuvasta. Se hahmotti kokonaiskuvaa henkilöstä, jonka vaiheista olen aiemmin tiennyt vain katkelmia. Kaufman oli monessa suhteessa saavuttanut sen, minkä minä itsekin haluaisin saavuttaa; tilan, jossa harva enää tietää mikä on totta, missä loppuu rooli ja mistä alkaa itse henkilö. Ehkä Kaufman ei itsekään tiennyt. Se on kuitenkin hyvä tila siksi, että on rehellinen. Me elämme rooleissa joka tapauksessa, miksi teeskennellä muuta?

Silmänräpäysten faneille voin luvata niiden jatkuvan edelleen, tosin rauhallisempaan tahtiin. Tarina ei ole vielä lopussa, mutta sen kertominen ei ole enää ykkösprioriteetti. Joskus juna vie ihan vahingossa väärille raiteille. Ei ole kivaa asua radan varressa jos takapihan poikki kulkee moottoritie. Uskokaa pois.

Joulukuun 29. päivän Turkulaisessa apulaiskaupunginjohtaja Olli A. Manni sanoo: "Strategiamme on aina ollut saada turkulaiset muuttamaan keskustaan joen varteen." Olen tästä Turun kaupungin strategiasta kyyneliin asti liikuttunut ja jään innolla odottamaan minulle kaiketi pikapuoliin osoitettavaa hienoa asuntoa keskustasta joen varresta. Miten mikään kaupunki voi olla näin reilu?

Ei järjellä käsitä.

Ei kommentteja: