Kling klang, kaunista musiikkia aivojeni takamailta. Kävellessäni tänään pikkupakkasessa keskustasta kotiin talitinttejä olkapäilläni tajusin hyvin selvästi sen, että mielessäni elän edelleen viime kevättä. En ole sallinut itseni lähteä liikkeelle. Tuntuu siltä että jos hyväksyy ajan kulkemisen, kuolee saman tien pois. Tyhjenee sisältä, vetenä hiekalle valuu.
Niin turhaa, niin turhaa. Tästä elämästä pitäisi ottaa kaikki irti. Minä elän nuoruuteni viimeisiä hengenvetoja, tai "I'm getting cuter every minute", kuten Humphrey Bogart toteaa Lauren Bacallille Philip Marlowen roolissa elokuvassa Syvä uni.
Joku muu on tänään jo sanonut ajatukseni tällä hiekkalaatikolla, jota jotkut nokkelasti blogistaniaksikin kutsuvat, joten jääkööt ne sitten sanomatta. Linkitän myöhemmin, nyt väsyttää ja päätä särkee, pyörryttää, se tienposkesta löytämäni puolikas siili olisi kai sittenkin pitänyt lämmittää ennen syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti