10.2.04

Peilikuva

Ajatusten harha. Miltä tuntuisi, siinä tapauksessa että olisi tottunut ajatukseen silmien edessä avautuvasta maailmasta pelkkänä peilikuvana, kun tuo peili särkyisi? Keräisi sen sirpaleita maasta, yrittäisi liimata niitä takaisin paikalleen. Mutta syntyvä kuva ei vastaisi sitä todellisuutta mikä oli ollut ennen. Palaset heijastaisivat kuvia väärin, eri kohdista. Valo taittuisi aiemmasta poikkeavilla tavoilla. Tottuisiko koskaan siihen uudenlaiseen peilikuvaan vai murehtisiko lopun elämäänsä sitä minkä oli menettänyt?

Mutta tärkeimpänä kaikesta: tulisiko koskaan uhranneeksi ajatustakaan sille, miksi peili särkyi?




Tai jotain. No joo. Eiku emmätiiä. Niinku. Sano nopeesti monta kertaa peräkkäin: "äläkuulemulleruppee".


Ei kommentteja: