Tässä talossa on enemmän portaita kuin asukkaita. Ketä se palvelee? Jos jokainen asukas seisoisi yhdellä portaalla, olisi suurin osa rappukäytävästä autiona. Tilanne olisi lähes yhtä turha kuin kokoomuspuolueen narrit kinastelemassa siitä kuka tukee ketä miksi ja miten, tai ainahan voisi jättää maamiinat käyttöön, saataisiin tulevaisuudessakin Suomen vuoksi vammautuneita lapsia ja eikö se olisi jo asia josta ilon ja sanattoman liikutuksen kyynel silmänurkkaan hakeutuu? Entä jos liukastuu jäisellä kadulla juuri kioskin edessä, ja sen pitkän sekunnin aikana, joka kestää tasapainon menetyksestä siihen kun takaraivo iskeytyy kohtalokkain seurauksin katukiveen, kiinnittää katseensä iltapäivälehden lööppiin? Ja viimeinen ajatus joka syöpyy tietoisuuteen ennen kuin se siirtyy tästä maailmasta pois on "Merikukka pääsi sairaalasta". Jääkö tuo ajatus kellumaan kaiken ihmiselämän aikana kerätyn tiedon pinnalle siellä paikassa jossa odotellaan mitä tapahtuu sen jälkeen kun on kuollut mutta ennen sitä kuin saapuu takaisin. Ainakin nyt tiedän miksi ihminen itkee syntyessään. Nyt kaikki alasti juoksemaan kaduille! Olisipa vihdoin jotain mielenkiintoista keskusteltavaa lauantaina baarissa. Olkaas lapset välillä hiljaa.
"Heijastamme elämämme ympärillemme,
projisoimme aivojemme tarinoita
- laatikoita"
(Sielun Veljet / Laatikoita)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti