Kokkola on hyvin kaunis kaupunki, jonka kaduilla kulkee kauniita ihmisiä ja jonka talvi näyttää siltä miltä talven mieluusti soisi näyttävän. Että masensi palata tänne harmaiden betonikolossien, nelikaistaisten teiden ja kyllästyneiden katseiden keskelle. Neljä ja puoli tuntia junassa tuntui lyhyemmältä, mutta sai pohtimaan. Miksi minä edes palaan? Mitä minä teen siellä länsirannikolle paiseeksi kasvaneessa parin hassun mäennystyn väliin kiilatussa muka-suuressa kaupungissa, jonka historia on suurempi kuin nykyisyys ja jonka ankeus ja tasapaksuus kisaavat siitä kumpi vie voiton hallitsevana elementtinä? Jossain Tampereen tienoilla junaa vaihtaessani muistin: Ai niin. Minähän opiskelen siellä. Helvetin saatana, kuten Tommi Liimatan t-paita ilmoitti kerran keikalla.
Perjantaina yritin käyttää junamatkan hyödyksi lukemalla Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin ajatusmaailmaa, mutta he eivät olleet yhteensopivia senhetkisen mielentilani kanssa. En tiedä mikä voitti tuon veikeän ranskalaisduon tekstit; kyseessä oli joko omat vellovat viikonloppuun kohdistuneet odotukseni, junamatkailun harvinaisuuden aiheuttama jännitystila vai se, että jostain syystä sain kummassakin kahdesta junasta eteeni henkilön, joka katsoi asiakseen survoa penkkinsä taaksepäin niin että selkänoja oli vähellä murtaa nenäni. Junissa matkustaminen "olisi" kivaa, "jos".
Takaisin tullessa sain taas kärsiä hyväsydämisyyteni vuoksi. Olin ostanut paikkalipun edellisenä iltana (ja tässä mainostan estoitta: käykää syömässä Pedrina´sissa kun olette Kokkolassa, se on ihan siinä aseman vieressä) ja kun aamuviideltä nousin junaan, huomasin että paikallani oli jo murmelina nukkumaan kääriytynyt naishenkilö. Enin osa junasta oli tyhjää, joten heittäydyin toisaalle. Ja sitten Pännäisissä (ensimmäinen pysähdys Kokkolasta Tampereen suuntaan) valtava invaasio ihmisiä täyttää vaunun (miten hemmetissä ne kaikki tulivat Pännäisistä?) ja istun koko ajan jonkun paikalla ja saan siirtyä ja siirtyä. Se siitä. Kertomuksessa ei ollut opetusta. Minusta vain tuntuu kurjalta herättää nukkuvia ihmisiä aamulla kello viisi.
Mutta on junassa aikaa miettiä tähdellisiäkin asioita. Tämän listan pykäsin perjantaina Mitä filosofia on? -teoksen lojuessa avonaisena sylissäni:
Parhaimmat juna-aiheiset kappaleet:
1. Nick Cave & The Bad Seeds: Train long-suffering "In the name of pain and suffering..."
2. YUP: Luotijuna "On miehet hiljaisia, vaan äänekäs luotijuna...
3. Tom Waits: Train song "It was a train that took me away from here, but a train can't bring me back home..."
4. Lapinlahden Linnut: Kuka junaa kuljettaa "Joku kelloja rakentaa, joku aikatauluja kirjoittaa, mutta kuka junaa kuljettaa..."
5. Ozric Tentacles: Train oasis (instrumentaali)
Joskus tuntuu että vedän puoleeni ihmisiä jotka ovat oudon kiinnostuneita kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti