Harmittaisi jos löisi päänsä juuri ennen tärkeää esitystä. Sellaista missä pitäisi mennä jonkin suuren salin eteen kohotetulle puhujanpöntölle, tuhansittain ihmisiä istuu katsomassa. Ja sitten on juuri lyönyt päänsä; hoippuu lavasteissa muistamatta mitään, tajuamatta. Katse on sumentunut kuin silmät olisi rasvattu vaseliinilla ja päässä ammottava reikä josta valuu veri tahmaten hiukset. Todennäköisesti sellaisessa tilanteessa olisi vielä jonkinlainen odotettu juhlapuhuja, niinhän nämä jutut aina menevät. Tilaisuuden järjestäjä katsoisi äkämystyneenä sitä jumalatonta hoippumista ja tulisi tiuskimaan vihaisesti että olisi pitänyt jo kaksi minuuttia sitten olla tuolla puhumassa ja kunnianarvoisien vieraiden kädet alkavat jo heltyä kovasta odottavasta aplodeerauksesta. Eikä kuitenkaan pystyisi menemään sinne lavalle. Sattuisi vaan niin järjettömästi päähän. Lopulta kaatuisi lattialle tilaisuuden järjestäjän eteen. Tämä alkaisi turhautuneena ja, muuhun tämän turhautumisensa vuoksi kykenemättömänä, potkia. Mutta annan sen hänelle anteeksi, sillä heidänlaisensa harvoin tietävät mitä ovat tekemässä (viittaan tällä turhautuneisiin). Ja siihen verenhukkaan sitten joko heittäisi henkensä sormien kouristaessa paperia jolle on kirjoitettu maailman paras puhe jota kukaan ei koskaan kuule. Tai sitten se tilaisuuden järjestäjä huomaisi mistä on kyse ja toimittaisi sairaalaan. Mutta sen puheen se veisi ja esittäisi omanaan.
Siis kuten sanoin, harmittaisi. Vielä ei Ugukselle ole käynyt näin. Se puhe jota kouristin otteessani kun ei sitten loppujen lopuksi varmaan ollut ihan niin hyvä.
Ja asiasta toiseen, luuletteko lukijat tuntevanne hyvin Absoluuttisen Nollapisteen sanoitukset? Nyt pääsette todistamaan luulonne joko oikeiksi tai, todennäköisimmin, vääriksi. Tämän mahdollisuuden teille suo Absoluuttinen Nollapeli! Oikenivat luulot tai sitten eivät, mutta huomatkaa edes allekirjoittaneen kunnioitettava sijoitus ranking-listalla. Kiitos Jussille linkistä.
Se nyt kuitenkin tästä. Ugus lähtee naukkailemaan päänsärkylääkettä, jonka mahdollisesti taloudesta puuttuessa on tyydyttävä kahviin, pika-. Miksi kaikki on toisinaan niin vaikeaa?
(Ja miksi, kun on tilassa jossa on vaikea kirjoittaa, päättää kuitenkin kirjoittaa, miettii aihetta, lopulta päätyy kirjoittamaan juuri siitä miksi on vaikea kirjoittaa, huonosti, koska on vaikea kirjoittaa? Ah, elämätä.)
PS. Kommentointimahdollisuus näyttää Silmänkääntövankilasta yhtäkkiä juosseen pois. Ehkä routa ajaa porsaan kotiin, minä en ainakaan lähde sitä takaisin huutelemaan. Siellä kun on niin kylmäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti