Pitääpä tarttua aiheeseen joka on yksi lempisellaisistani. Mea ja Shine puhuvat siitä millaista on olla nainen. Nämä sukupuolikirjoittelut ovat aina niin mielenkiintoisia. Minulla ei siis kromosomeistani johtuen ole hirveästi omakohtaista kirjoitettavaa siitä millaista on olla nainen; tosin olen ollut työssä muutaman vuoden naisvaltaisella (kaikki muut paitsi minä) työpaikalla ja nyt opiskelen naisvaltaisessa oppiaineessa yliopistossa. Eli se etten tiedä millaista on olla nainen ei tarkoita tätä usein nähtyä "nainen on mysteeri" -määritelmää. Minulle nainen ei ole mysteeri, ei mieskään. Ihminen sen sijaan on, ja ehkä se ero joka sukupuolten välille vedetään. Lainaan nyt tähän mean tekstiä kun se on niin tolkuttoman hyvin sanottu:
"Olla samaan aikaan päältä viileänrohkea, sisältä tyyni ja innovatiivinen, kuori tämmissä ja mistään lommoutumaton ja kuitenkin kokonaisuus niin herkkänä, että säröilee. Ja silti eheänä maailmaan päin, vaikka kaiken takana on hämminki kaikesta kaiken aikaa."
Minä tunnistin tuosta yllättävän tarkasti itseni. Tarkoittaako se että jossain on nyt tapahtunut virhe? Että minun minäkuvani on väärän sukupuolen? Ei suinkaan. Se kertoo meidän olevan yksilöitä. Tämän kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla kiukkuisesti kommentoiva, kyynisesti naureskeleva tai avoimen vittumainen (sukupuolikysymys synnyttää monesti juuri näidenlaisia vastauksia). Tämä on ihan rehellisesti avoimen ihmettelevä teksti, sillä maailmassa on oikeasti asioita joita en ymmärrä ja tämä jatkaa vuosi vuodelta olemistaan yhtenä niistä. Miksi toisten mielestä jotkut luonteenpiirteet tai tuntemisen tavat ovat leimallisia vain toiselle sukupuolelle? Minä en ole törmännyt stereotyyppisiin sukupuolensa roolia vetäviin ihmisiin elämässäni koskaan. Se pistää miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti