Turun yliopiston suurin yksittäinen menoerä on vuokranmaksu. Sen huomaa esimerkiksi käymällä mediatutkimuksen, tuon superseksikkään oppiaineen (kaikkihan muistavat vielä Veijo Hietalan?) uudessa kotirakennuksessa Variassa. Remontti kesken, ahtaat ja likaiset käytävät täynnä pahvilaatikoita, toinen toistaan kolkommat sementtiportaikot johtavat kaikki eri suuntiin eikä opasteita ole missään. Pienet ikkunat eivät sanottavammin tarjoa valaistusta niille seuduille joissa sähköinen pimeydenkarkoite ei syystä tai toisesta toimi. Kaikki opetus tapahtuu väliaikaisissa tiloissa, koko henkilökunta sijaitsee sekin jossain muualla kuin haluaisi sijaita. Tällaista tämä on. Ahdasta, sekavaa, kiireistä. Ihmisten jaksamisesta ei kukaan ole kiinnostunut.
Leimaavatkohan muuten professorit (tai dosentit, lehtorit, tms.) kellokortin saapuessaan yliopistolle tai lähtiessään sieltä pois? Tuli vaan tänään mieleen kun neljän maissa poistuin luennolta ja satuin huomaamaan henkilön kiskaisemassa jotain kortintapaista piipahtavasta seinälootasta läpi. Työpaikaltapoistumislupa? Moraliteetinvalvontamonitori? No ehkä ei, mutta kello oli joka tapauksessa neljä ja tämä henkilö oli lähdössä rakennuksesta pois. Vähemmästäkin mielikuvitus lentää, uskokaa vaikka. Ai ette. Oikeassa olette.
Hirvittää miten levoton sitä voi yksilö olla, olematta. Kuin jokin räjähtäisi hitaasti.
"There is thunder in our hearts"
(Kate Bush)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti