"Vuoden."

Eletään taas niitä aikoja kun on tapana valikoida vuoden mikämilloinkin. "Vuoden levy". "Vuoden urheilija". "Vuoden kulttuuriteko". Minä tunnustan pekkaa pahempana olemattomuuteni ja liityn kärrypolulla vaappuen eteenpäin nitistelevän karavaanin jatkoksi. Tässä seuraa Silmänkääntövangin oma lista niistä asioista jotka ovat hänen kohdallaan olleet vuoden 2003 "vuoden".

Vuoden levy: Elbow / Cast of thousands
Ei sillä että olisin brittipoppiin päin kallellaan tai ei sillä että antaisin mitään krediittiä niille toimittajille jotka ovat tätä jo päässeet progeksikin kutsumaan, mutta jos täydellisyyttä hipovat sävellykset, oivaltavat tekstit ja ensiluokkainen instrumenttityöskentely mitään merkitsevät niin tässä on levy jota voin suositella.

Vuoden tietokonepeli: The Sentinel
Siis Commodore 64:llä. Niin niin, tämä peli on julkaistu vuonna 1986, mutta minä olen hidas kiiruhtaja, tai jos tarkkoja ollaan sain pelin ymmärrettäväksi muuttaneet ohjeet käsiini vasta tänä vuonna. Tällaisia pelejä ei enää tehdä. Kuin moniulotteinen vieraaseen maailmaan sijoittuva shakki joka vaatii useamman aivolohkon käyttämistä kuin mitä jotain helvetin Max Paynea tehtäessäkään on tarvittu. En olen koskaan innostunut yhdestäkään vuoden 1996 jälkeen julkaistusta tietokonepelistä, eikä minulla ole mitään tarvetta siihen niin kauan kuin tällaisia helmiä löytyy. Tilan- & ajanpuutteen vuoksi pelaaminen tosin ollut kesän jälkeen jäissä; kuusnelonen ei tahdo sopia opiskelijan asuinympäristöön.

Vuoden elokuva: Sergio Leone / Hyvät pahat ja rumat
Intensiivinen spektaakkeli. Tästä jo olenkin kirjoittanut.

Vuoden animaatio: Hayao Miyazaki / Princess Mononoke
Jotten olisi joutunut antamaan vuoden elokuvalle jaettua ykkössijaa piti keksiä tämä toinen kategoria. Princess Mononoke lienee vaikuttavin koskaan näkemäni animaatioelokuva. Kiinnostava juoni otti ensiminuutista alkaen mukaansa sellaiseen imuun että arki unohtui. Koskettava ja julma tarina, enemmän tärkeitä ajatuksia kuin Disney-yhtiöitten tähänastisessa tuotannossa yhteensä. Animaation taso huimasi, näkymät salpasivat henkeä niin kauneudellaan kuin rumuudellaankin tilanteesta riippuen. Plussaa oli myös erittäin tyylikäs englanninkielinen dubbaus. Alkuperäistä japaninkielistä katsoen olisi ollut tekstitysraidan varassa ja se siitä katselunautinnosta sitten. Myöhemmin nähty saman ohjaajan kehuttu Henkien kätkemä olikin sitten valtava pettymys. Kivoja visioita, mutta juoni ja idea puuttuivat; koko elokuva koostui hassujen hahmojen rasittavasta kohelluksesta.

Vuoden kirja(t): Katarina Haavio & Satu Koskimies / 50-luvun tytöt & 50-luvun teinit
Niin paljon kuin vaikuttavia romaaneitakin tuli luettua, veti tämä järkälemäinen teoskaksikko kuitenkin voiton kotiin. Kiehtovaa ajankuvaa, kiehtovia henkilöitä, kokonaan toisenlainen ja kuitenkin niin samanlainen maailma kuin tämä 2000-lukuinen Suomi. Näinkö vähän asiat ovat muuttuneet siitä kun ne ovat peruuttamattomasti muuttuneet? Päiväkirjojen ja kirjeiden "totuus" muuttuu lukijan mielessä fiktiivisten mahdollisuuksien temmellyskentäksi. Tapahtuiko näin todella? Mitä jos? Ainoa miinus: minulle jäi palava halu tietää mitä henkilöille näiden kirjojen jälkeen tapahtui.

Vuoden "rahat pois tyhmältä kansalta": Jari Tervo / Pohjolan safari
Tervolta on ilmestynyt aiemmin kaksi novellikokoelmaa. Nyt ilmestyi hänen parhaista novelleistaan kasattu kokoomateos.

Vuoden riesa: Lidl
Ei tätä tarvitse selittää. Ne tietävät jotka tietävät.

Vuoden henkinen & fyysinen ääriraja: Kaksi muuttoa puolen vuoden sisällä
Kun muuttaa hissittömästä talosta hissittömään taloon ja sitten taas hissittömästä talosta hissittömään taloon alkaa ihmetellä sitä miksi raahaa mukanaan valtava suurta paksulla puurungolla siunattua sohvaa?

Vuoden yllättävin suksee: Menestyminen Tampereen science fiction -seuran novellikilpailussa
Lähetin omanlaiseni, eli tahtoo sanoa joidenkin mielestä kenties hieman vaikeasti avautuvan, novellin ja saavutin kunniamaininnan. Novelli on julkaistu Portin juuri ilmestyneessä numerossa 4/2003. Ja sieltähän jokainen kynnelle kykenevä sen käy lukemassa.

Vuoden tv-sarja: Sopranos
Toisaalta eipä paljon muutakaan tullut vuoden aikana seurattua.
Pistesijalla: Days of our lives.

Vuoden muu tv-ohjelma kuin fiktiivinen sarja: Idolsin alkukarsinnat
Lehtikirjoittelua seuratessa hämmensi. Olinko minä tosiaan ainoa joka nauroi vedet silmissä kun ne onnettomat kiekujat saivat kuulla tuomareilta juuri tasan sellaisen arvion jonka ansaitsivatkin kuulla. Välierien jälkeen en sitten ohjelmaa enää katsonutkaan. Ketä kiinnostaa nähdä kun (kohtuullisen) hyvät laulajat laulavat (kohtuullisen) hyvin ja heitä (kohtuullisesti) kehutaan? Boring.
Pistesijalla: Submarine.

Vuoden uni: Se maaliskuun puolivälissä nähty jossa nousin nukkuvana irti kehostani ja liitelin uinuvien talojen yllä siniharmaassa yössä
Mainioita näkymättömyys & aineettomuus -teeman variaatioita riitti tusinoittain. Lisää näitä.

Vuoden ennakkoonsuunnittelemattomin rupeama: Silmänkääntövankilan aloittaminen.
Vielä marraskuun puolivälissä en ollut koskaan kuullutkaan sanaa "blogi". Sitten osuin puolivahingossa linkin kautta Pinserin blogilistalle. En ole vieläkään varma mitä "blogi" tarkoittaa mutta tähän on joka tapauksessa tultu. Ja jääty, kaikesta päätellen.

Vuoden kutsumanimi: Silmänkääntövanki
Thanks, mea. Ihme ettei tuo ollut tullut itselleni mieleen.

Vuoden päivä: Heinäkuun 29.
Vietettiin se Tampereella pienimuotoisen porukan voimin. Oli oikein mukavaa. Muistoja muistoja. Lämpötila on tällä hetkellä noin 50 celsiusastetta vähemmän kuin silloin.

Vuoden "tämä on todella käynyt kuolettavan tylsäksi jo vuosia sitten": Turun kirjamessut
Ei niistä mitään sanottavaa keksi. Nämä olivat nyt kuudennet perättäiset joissa kävin. Jos pitäisi seuraavat kuusi vuotta taukoa niin saattaisi taas nauttia siitä että näkee samat naamat markkinoimassa samoja kirjojaan (joka syksy uudella nimellä sentään - ja Ere Kokkonen voi taas tehdä huonon elokuvan) ja samat pienkustantamot julkaisemassa samoja antologioitaan yhä uudestaan. En näe mitään syytä miksi Turussa pitäisi enää koskaan järjestää kirjamessuja nyt kun Helsingilläkin on jo omansa.

Vuoden kulttuuriteko: RAPA (Rujo Akateeminen PAmfletti)
Turkulainen underground-lehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi lokakuussa.

Vuoden keikka: Absoluuttinen Nollapiste Turun Downtownissa 11.8.
Meno oli kodikkaan tiiviissä tilassa enemmän kuin kohdallaan. Lämmittelybändinä toiminut paikallinen pikkusuuruus joutui teknisten ongelmien vuoksi esiintymään vasta Abson jälkeen. Paikka mahtoi olla tyhjänä. (me ainakin lähdimme)

*

Että näin. Moni asia jäi mainitsematta, sepä hyvä. Tie huomiseen, vie rakkauteen.