Keskustelimme rakkaudesta.
"Ehkä rakkaus on sitä", minä sanoin, "että haluaa jotain tiettyä asiaa, ja joku toinen haluaa sitä samaa asiaa ja sitten voi viettää iäisyyden yhdessä haluten elämältä samoja asioita."
"Ei siitä voi olla kyse", hän totesi nopeasti. "Silloinhan ei kumpikaan olisi koskaan tyytyväinen. Rakkaudessa on oltava mukana tyytyväisyys."
"Entä jos saavuttaa sen asian jota haluaa?"
"Silloin voidaan ehkä puhua rakkaudesta", hän myönsi, mutta näytti siltä ettei ollut vieläkään aivan varma.
"Tai mitä jos", ehdotin, "rakkaus alkaisikin vasta siitä kun saavuttaa jotain sellaista, jota ei ole edes tiennyt haluavansa?"
"Hyvä ajatus", hän sanoi epäröiden, "mutta ehkä kyseessä on sittenkin vain hetkellinen ihastus. Voiko rakastua johonkin jonka olemassaolo ei ole ollut aikaisemmin tiedossa?"
"Voi", sanoin. "Minullekin on käynyt niin."
Hän oli hetken hiljaa.
"Saavutit siis elämässäsi jonkin sellaisen asian jota et ollut tiennyt edes haluavasi ja niin huomasit olevasi rakastunut ja nyt tunnet aitoa rakkautta?"
"Niin."
"Tajuatko miten tyhmältä tuo kuulostaa?"
En osannut sanoa siihen enää paljoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti