Merkintöjä Rautakintaasta

Talo oli autio, homeen haju leijui sisällä vahvana. Särkyneistä ikkunoista käyvä tuuli viskoi lattioille lunta ja heilutteli verhonriekaleita. Alkoi hämärtää aiemmin kuin piti, joten en saanut kunnolla kuvia, mutta kosteudesta kupruilevan keittiönkaapin oveen kiinnitetyn polaroidin nappasin mukaani ennen kuin poistuin. Se on jollain tavalla häiritsevä.

Olen varma että edellisen kerran talon luona käydessäni sen pihasauna oli kauan sitten rangaksi palanut raunio. Nyt se pisti kinoksista esiin. Lahona ja katto romahtaneena, mutta kuitenkin yhä pystyssä. Haluan nyt aiempaakin kovemmin ikuistaa talon kuviin. Seuraavalla kerralla on lähdettävä liikkeelle aiemmin, vaikka ei ehkä vielä huomenna. Lumessa kahlaaminen vie aikaa ja voimia, talo on kaukana naapureista, sinne metsän halki vievä tie on umpihankea viimeiset puolitoista kilometriä. En tiedä keitä talossa on asunut tai milloin se on autioitunut. Kuvassa näkyvä sininen mekko roikkuu edelleen henkarissa makuuhuoneen ja olohuoneen välisessä oviaukossa.