Demonologian alkeiskurssilla aikanaan tähdennettiin sitä, että elämän pienet vastoinkäymiset eivät välttämättä aina ole henkilöön toisen taholta kohdistettuja kirouksia, vaan ne saattavat olla osa sitä jokapäiväistä kudelmaa, josta olemisemme muodostuu. Jos olisin vaivautunut fyysisesti paikalle kyseisen kurssin tunneille, saattaisin olla nyt asian suhteen viisaampi. Minä kuitenkin suoritin sen laiskuuttani kirjekurssina, ja tietoni ovat täten rajalliset. Vain tenttipäivänä raahauduin paikalle, istuin veren tahrimaan pulpettiin ja vastasin lennokkaasti kaarrellen niihin neljään kysymykseen, joita kurssilaisilta oli katsottu aiheelliseksi kysyä. Ei demonologia koskaan ollut vahvin aineeni, mutta tulokseni oli keskitasoa, ja "muista, että vain rakkaus on kuolemaa vahvempi voima" oli ilmestynyt todistukseni alareunaan opettajan koukeroisella käsialalla raapustettuna kun valmistumispäivän iltana palasin kotiin. Se lause tulee ja menee tuolta nyt jo kellastuneelta paperilta edelleen omaan tahtiinsa, mutta opetus pysyy mielessäni. Jopa silloin kun sataa.
Paikallisen videovuokraamon tuhdin tarjouksen innoittamana (kahdeksan elokuvaa / neljä vuorokautta / kuusi euroa) olen viettänyt kuluneen vuorokauden vapaa-ajastani sivuaineen pääsykokeeseen lukemisen sijasta lähinnä leffoja katsellen. Ensimmäinen Harry Potter, Moulin Rouge ja My little eye ovat jo takanapäin, edessä vielä About Schmidt, X-Men 2, Batman, Dark water ja toinen Potter. Aivomyrskyiltä on helppo suojautua visuaalisen tarjonnan kattorakenteiden alle, ja ajattelukykyään voi yrittää lamaannuttaa vaikkapa kieltämällä itseään käsittelemästä vaikeita asioita. Kirjoittavan ihmisen ongelma on usein se, luonnostellako tekstiään etukäteen ja antautua kaavamaisen kirjoittamisen vangiksi, vai improvisoidako kaiken ja kirjoittaa juonensa, henkilönsä ja aikajatkumonsa peruuttamattomaan pattitilanteeseen. Samat ongelmat heijastuvat työn alla olevista teksteistä usein myös tosielämään, ja estävät kirjoittavaa ihmistä tekemästä konkreettisia havaintoja tyyliin "tämä päivitys on kirjoitettu kotioloissa Kokkolan vanhassa kaupungissa, mutta heitetty verkkoon kaupunginkirjaston asiakaspäätteeltä". Jos nyt koskaan pääsen sinne asti, sillä askeleeni on tänään sattuvista syistä huolimatta laiska, ja kaupunki houkuttelee minua moninaisilla viivemahdollisuuksillaan, jotka kutsuvat kadulla kävijää puoleensa eri tavoin. Jopa silloin kun sataa.
(Omistettu Carmabalille. "More than life itself.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti