He olivat aiemmin kesällä saaneet tietokoneen kautta yhteyden tahoihin, jotka ilmoittivat olevansa edesmenneiden tietoisuuksia, edelleen kiertelemässä meidän ulottuvuuttamme jossain sen rajamailla. Jennin kannettava Compaq tuntui olevan alttein näille kontakteille; useammin kuin kerran se käynnistyi itsekseen ja sanat tulvivat ruudulle heidän kaikkien katsellessa niitä pimeässä huoneessa liian jännittyneinä uskaltaakseen hengittää.
"EDWARD MALACHIAS ADLERCREUTZ" oli yleisin kontakti. Hänen nimensä ilmestyi ruudulle ensi kerran kesäkuun puolivälissä, ja heinäkuuhun mennessä he olivat saaneet tietää paitsi hänen elinvuotensa (1814-1859), myös hänen ammattinsa, hänen vaimonsa ja lastensa nimet ja hänen elämänfilosofiansa, mutta eivät hänen asuinpaikkaansa. "SILLÄ EI MERKITYSTÄ", Edward ilmoitti kun he sitä toistuvasti kysyivät.
Elokuun alussa Jarin tietokoneelle ilmestyi 99 ilmeisesti digikameralla otettua kuvaa mahonkisella kirjoituspöydällä makaavasta vauvasta. Kuvien päivämäärä oli 00.00.9999, eikä kukaan heistä tunnistanut sen paremmin kuvien esittämää lasta, kuin niissä vain osittain näkyvää huonettakaan. Kuvat eivät juuri eronneet toisistaan. Vain noin kymmenen oli otettu tarpeeksi kaukaa, jotta niistä kykeni erottamaan muutakin kuin pöydän, jolla lapsi makasi, ja näissä kuvissa näkyvä huone tuntui häiritsevältä. Se oli 1800-luvun maatalon tyyliin sisustettu, nähtävästi vailla nykyajan mukavuuksia kuten sähköä. Kuitenkin kuvassa vain osittain näkyvästä ikkunasta pilkisti kummallisen metallisesti kiiltävä rakennus, ja sen takana hämärästi erottuvan metsänreunan takaa kohosi epätodellisen muotoinen torni, jonka Tuomo löysi kuvasta vasta suurennettuaan sen tietokoneella nelinkertaiseksi. Samana iltana Edward tyytyi vain toistelemaan sanoja "ADLERCREUTZIN TALO".
Seuraavat kuvat ilmestyivät Jennin koneelle. Ne tulivat kuuden päivän kuluttua, niitä oli jälleen 99, ja edelleen ne oli päivätty 00.00.9999. Kuvat esittivät yhä vauvaa, ne oli ilmeisesti otettu samassa paikassa, mutta itse vauva voi nyt huonommin. Sen iho oli ensimmäisissä kuvissa kalpea, mutta muuttui kuvien edetessä harmaammaksi, kunnes siihen alkoi viidennenkymmenennen kuvan jälkeen ilmestyä vihreitä läiskiä, kuin hometta. Vauvan kasvot muuttuivat ilmeettömiksi, viimeisissä kuvissa lapsi oli laihtunut, kuihtunut rangaksi entisestään, vihreä home oli peittänyt sen kokonaan, se oli kasvanut edelleen moitteettomana kiiltävään kirjoituspöytään kiinni.
Jenni poisti kuvat tietokoneeltaan muiden vastustuksesta huolimatta. "MINULLA ON TÄÄLLÄ HYVIN KYLMÄ", ilmestyi Tuomon tietokoneen ruudulle seuraavana päivänä, ja sitten Edward Malachias Adlercreutz oli mennyt. Jenni vetäytyi muista loppukesän aikana. Hän myi tietokoneensa ja tuntui kokonaan katoavan, vaikka asuikin edelleen saman kylänraitin varrella. Tuomo muutti pois, eikä pitänyt enää yhteyttä muihin. Vain Jari ja Johanna jäivät jäljelle, he selasivat ensimmäisiä 99:ää kuvaa etsien niistä vihjeitä siitä, mitä heille haluttiin kertoa. Kontaktit loppuivat. Lokakuun alussa eräänä yönä Johannan koneelle ilmestyi teksti "EDW MAL ADL 1849 1849", ja sitten se oli ohi, ja lopun elämänsä ajan jokainen heistä muisti viimeisen kuvan joka lapsesta oli heidän luokseen lähetetty, sen jossa tämän kuolleesta vasemmasta silmästä pystyi erottamaan selvästi nupullaan olevan kukkasen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti