Kolehma

Päivä kaksi: huomaan työskenteleväni alihankkijan kautta Googlelle. Eristäytyminen johtaa totisesti tilanteisiin, joita ei olisi nähnyt ennalta. Enkä oikeastaan ole eristäytynyt; siis enempää kuin yleensä. Olen katsellut Fringeä, lukenut natsihistoriikkeja ja tehnyt makaronilaatikkoa. Ja syönyt valtavasti karkkia. Päänsärky on pysyvä tila.

Aurinko näyttäytyi tänään, mutta en uskonut siihen. Tummennetun lasin läpi nähtynä sen korona sykki jotain kummallisen pahaenteistä. Yritin muistella missä yhteydessä olin hiljakkoin lukenut jotain muuta aiheesta, mutta kaappiin varastoimani englanninlakritsit houkuttelivat ja ajatus jäi kesken. Tein sitten kahviakin. Nälkä kurnii. Kävelin toiseen huoneeseen. Viisi minuuttia, sitten paluu. Edestakaisin, kuin heiluri. Tästä tulee vielä vaikeaa sitten kun ulosmeno kielletään kokonaan.

Liesituulettimen kautta kuulen naapurin yskivän lakkaamatta. Mietin leviävätkö virukset ilmastointikanavissa. Mietin sitäkin olisiko helpointa mennä kaupungille ja hiplata vuoroin ovenripoja, vuoroin kasvojaan. Odotus on joka tapauksessa pahinta. Koska se väistämättä on tulossa, toivoisin sen olevan kohdallani ennemmin kuin myöhemmin, mutta tässä kohtaa –

se alihankkija lähetti viestin. Olin ryssinyt heti ensimmäisen toimeksiannon valitsemalla väärän tiedoston tarjotuista. Ei tämä ehkä ole minun juttuni. Pahoittelin hätävalheella. "Ok, noted with thanks", hän vastasi. Sydän takoi. Ensimmäinen netin kautta tekemäni työ ja heti olen pihalla kuin limasieni. Kannon pinnalla ryömimässä kohti valoa, tulossa hitaaksi toiseksi. Nämä elämäni langat niin solmussa taas.

Päänsärky on pysyvä tila. Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa, joilla ajattelin selvitä kuukauden. Luin jo toisen. Onneksi hylly on täynnä niitä lukemattomia teoksia, joiden status on pysynyt samana kymmenenkin vuotta. En usko että luen niitä nytkään.

Koska suoraan ikkunani alla on päiväkodin piha, ei tänään ole kuulostanut sen koronammalta kuin yleensä. Iloiset lasten kiljahdukset kuin sementtikuiluihin eksyneet haukat.