Okei, sovitaan että dodecahedron.
"Meillä oli kevyt ongelma eilen, jätkät lupas hankkia pakettiauton mutta eihän siitä mitään -"
Keskeytin puheen tulemalla ryskeellä huoneeseen. Jäätelöannokset sulivat katseesta, mansikkaa, hyi saasta. Tuijotin ovelta, kukaan niistä ei uskaltanut liikahtaa. Lusikat olivat nousseet puoliväliin pöydästä suuhun. Hiljaisuus sai korvan soimaan.
Ne tuijottivat kaikki minua, hetken. Viimeisensä. Litistin päitä vasten seinää. Haukotus tuli väkisin. Suola sai näkökentän vapisemaan, silmät sykkivät. Suonet tukossa, selkään kiinnitetty säiliö pumppasi suolalientä valtimoihin kolmen kuutiomillin sekuntivauhdilla. Se alkoi maistua suussa.
Myöhemmin soi puhelin. Piirisovitin paukahti staattisesta sähköstä, katsoin elämääni ja se oli reunoistaan rispaantunut kalenteri täynnä tyhjää. Maailma kusi, mutta päättelin sen johtuvan siitä, että meidän äiti on tyhmä ja huono.
Okei, sovitaan että dodecahedron.
Kuka jumalauta tuota oikein hokee?
"Aloin kadota", eikä kukaan merkittävästi lotkauttanut kuuloelimiään taholleni.
"Olen selkä!", Frithioff Rottenqvist karjaisi tullessaan sisään, vitsille naurettiin.
"Tulit sitten sisään", Lahja-Amalia totesi.
Meitä ei enää naurattanut.
Okei, sovitaan että dodecahedron.
Tiesin kuulleeni äänen ennenkin. Puhelinvastaaja... puhelinvastaaja...
Oskari veivasi kättään ikkunan takana, näytti kalpealta ja valutti kuolaa leualleen, meitsi survoi karviasia kaksin käsin suuhunsa ja toivoi että ilta tulisi pikemmin, jossain paloi sauna, me olimme kaksin, minä ja
Okei, sovitaan että dodecahedron.
No vittu, Lahja-Amalia kiteytti. Ympärillä rähähdeltiin.
Silloin muistin sen: saunassa Saimaalla, mökki oli saaressa jolta ei nähnyt kuin muita saaria, koivu sen ikkunan takana kuollut, Jarlstedt oli kaivertanut nuorena nimensä liian syvään, puu märki haavaansa kaksi kesää ja heitti henkensä.
Lauteiden alla -
Oksensin rajusti kun muistin.
Okei, sovitaan että dodecahedron.
Okei, sovitaan että dodecahedron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti