Olen lapsesta asti narskuttanut nukkuessa hampaitani, mikä alkaa nyt kypsässä iässä näyttäytyä siten, että niistä tuppaa lohkeilemaan varoittamatta suuria palasia. Onneksi kipukynnykseni on purukaluston osalta ilmeisen korkea, kun kerran puoliksi halkeava takahammaskaan ei sen paremmin hetkauta. Olin ennen takaisinsoittoa unohtanut sen olemassaolon. Viimeksi syksyllä ronkittiin yhden lohkeilleen hampaan juuria piikillä. Olivat laittamassa puudutusainetta, mutta kieltäydyin. Pääsinpä nopeammin sieltä. Poraaminen ei minua haittaa niin paljon kuin suun täysi sormia.
Silti: Miksi ihmisen fyysisen olomuodon pitää olla niin vastenmielinen?
Lopuksi suunnitelma vuodelle 2021:
Teemat
Ruumillisuus, se mitä on ihmisen fyysinen olomuoto, materia, se mitä itse hallitsemallaan massalla saa ja voi tehdä.
Avainsanat
Vaihtoehtojen runsaus ja samanaikainen puute. Normit ja oletukset.
Mukaelmat
Parasiitit, kantojäärät, viiltoarvet.
Tavoitteet
Katharsis, kolmas näytös, exit stage left.
2 kommenttia:
> niistä tuppaa lohkeilemaan varoittamatta suuria palasia
Mullekin tuota tapahtuu nukkuessani, mutta onneksi vain siellä unien puolella. Ainakin tähän mennessä ovat aina herätessäni vielä kaikki palikat olleet paikoillaan.
Menisipä minullakin niin, mutta ei tuota ole unissa koskaan tapahtunut. Ellen sitten ole koko ikinä pitänyt unta valveillaolona ja päinvastoin. Varmasti sillä jokin asia selittyisi.
Lähetä kommentti