Olen tänään tiskannut, imuroinut, pyykännyt ja laittanut ruokaa. Tällä välin naapuri on keskittynyt paiskomaan ovea. Pauke tutisutti taloa, istuin alas ja juttelin kissalle: katsohan, meillä on täällä tällainen juttu kuin sovitut rajat. Sovittuja rajoja ei saisi ylittää.
Kissa katsoi minua kuin lajitoveriaan. Se ei kissalta ole kohteliaisuus. Nousin, selasin hyllyä, luin kirjan, mittasin johdon pituuden, pian lamppu paloi. Kiipesin tuolille, totesin tilanteen: pimenneen lampun kanta ei edusta mitään standardia. No kuka valoa kaipaa.
Näin jälleen viime yönä unta siitä koulusta jossa kävin ala-asteeni ensimmäiset luokat. Asuin siellä, käytävän perimmäisessä luokassa, ainoana ihmisenä rakennuksessa. Oli yö ja pimeää, katselin ilotulitusta ikkunasta. Hyllyt olivat täynnä lautapelejä.
Eilen olin Tampereella, tänään tuntuu että siitä on jo kauan. Jos vain pysähtyisi paikalleen tekemättä mitään, harva huomaisi. Tiedän kokemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti