Minulla oli seuraavat mahdollisuudet:
1. Lopetan siihen paikkaan. Mutta ei se ollut pitkään mahdollisuus; noin kaksitoista tuntia lopetuspäivityksen jälkeen jo tiesin etten lopettaisi.
2. Jatkaisin kuin ei mitään, seuraavaa kirjaklassikkoa vain kehiin. (olisi vuorossa Paul Auster muuten, mutten tiedä jatkanko koskaan, puoliväliin listaani pääsin) Mutta ei tämä oikein, ei.
3. Tätä suunnittelin: vertauskuvallista kertomusta, jossa tuntematon kertojaminä löytää tyhjän blogin ja asettuu taloksi, vaihtoehtoina olivat avaruudessa kelluva tyhjä alus tai metsiköstä löytyvä vankilakompleksi, jossa lukittuja huoneita yhtä monta kuin päivityksiä täällä tähän asti; ei pöllömpi vertauskuva vaikka toki raskas ja osoitteleva. Tämä olisi mennyt sitten jo liian... liian Silmikseksi joten hylkäsin senkin.
Joten se niistä. Ugus on edelleen se missä varsinaisesti tapahtuu. "Mikset vaan mennyt Twitteriin?", kysyttiin. No en, kun Twitter on outo ja pelottava enkä tiedä miten siellä tapahtuu mikäkin asia, enkä minä edes tiivistettynä mahtuisi 160 merkkiin, vai mikä se raja siellä onkaan, en muista.
Voisin kertoa myös kahdesta asiasta: kissasta, jolla on talvisin tapana röhnöttää ylävartalo ja etutassut lämpöpatterin päällä, takaosa viereisellä yöpöydällä. On sen näköinen että sulaa siihen. Toinen asia, no sekin liittyy kissoihin, mutta pelottavampiin. Voisin tosiaan kertoa siitäkin.
3 kommenttia:
Teki silloin tuoreeltaan mieli kommentoida tyyliin "you'll be back", mutten halunnut ainakaan sillä sisuunnuttaa sinua pysymään poissa.
Lopettaminen kannattaa aina silloin tällöin. Sen jälkeen on hyvä jatkaa.
Juu, kaikki hyvät bloggaajat on tainneet lopettaa ainakin kertaalleen. Arvelinkin olevan suht selviö ettei tämä tähän päättyisi, mutta vähän sielua puhdisti kumminkin.
Twitter on niin rasittava, että jaksan avata sen kerran kuussa (rehellisesti sanottuna vielä harvemmin). Sieltä kun pamahtaa heti ruudun täydeltä muiden muka kauhean kiinnostavia juttuja, sellaisia kliinisen kivoja "oivalluksia" arjesta. Pää räjähtää ennen kuin pääsen edes siihen asti, että itse twiittaisin jotain.
Lähetä kommentti